Yhdistykäämme

Ylen aamu-tv:ssä Mikko Mansikka (mikä ihana nimi, mikä ihana häpsiskäppiäinen) oli puhumassa kerrostalojen pihojen uudistamisesta. Hän nosti esiin, ettei pihan pienuuskaan ole mikään este, mutta jos pihoja voidaan yhdistää, niin silloin voidaan tehdä jo vaikka mitä, kustannuksetkin jakaa eli jyvittää. Paljon voi tehdä, kuulemma, myös itse jos osaa ja jos vain viitsii.

Jonnan ja Janin talossa (jossa sattuu ja tapahtuu) alkaa piharemontti. A- ja B-rapun ystäväni osallistuvat tänään pihatalkoisiin, koska nimenomaan pyydettiin ottamaan mukaan paljon iloista mieltä. Autopaikat (kaikki 6) saavat kyytiä ja grillikatos tulee mm. tilalle. Olen hitusen mustanaamio.

On luonnollista olla kateellinen, sillä mikäli meidän korttelissa pihat yhdistettäisiin, olisi tilaa vaikka kuinka. Saisimme grillikatoksen, kunnon roskakatoksen, talonmies Onerva voisi saada apua toisten taloyhtiöiden kiinteistöhuolloilta mm. "BobCatin" voimasta, muutamille taloissa asuville lapsille luotaisiin yhteistä leikkitilaa ja kaikki voisivat hakeutua varjoon tahi auringon kirkkaaseen paisteeseen.

Kuten Mikko Mansikkakin sanoi, vastarinta tällaisessakin on kova, toisaalta voisiko sitä sijoittaa vaikka viihtyvyyteen tai Mikko Mansikan sanoin onnellisuuteen, siihen mahdollisuuteen, että voisi olla hitusen onnellisempaa. Yhteisöllisyys kasvaisi myös, joka ei välttämättä ole niin paha asia, että sitä tulisi karttaa.

Rahan lisäksi purnausta voisi tulla mekkaloinnista. Totta, mutta viheralueet nappaavat ääniä paremmin kuin kova asfaltti ja aina sääntöjä tulee noudattaa ja aina Hanna voi laittaa Mairen reklamoimaan mölisijöille.

Mikko Mansikka puhui myös esteettömyydestä, koska ensimmäisinä tulee huomioida ne, jotka ovat sidotumpia omaan asuinympäristöönsä, eli lapset, vanhukset ja liikuntaesteiset. Minusta esteettömyydessä on muutenkin puolensa. Jos ajattelemme vaikkapa roskakuskeja tai lumenluontia ja hiekoitusta talvisin. Tai sitä kun tulee hiprakassa kotiin.

Minulla on muutamakin tuttu viherpipertäjä puulaakissa ja nyt kun Sturenlinnasssakin alkaa piharemontti ,vaellan ajatuksissani usein mustanaamion asuun pukeutuneena uudistuksen kokeneessa suursisäpihallamme.

Oma puistikko olisi todella ihanaa. Miksi asioiden pitää olla niin vaikeita, ihmisten mielissä? Miksi omaa aidattua asfalttia puolustamme kuin salaista puutarhaamme?

Kuva täältä