In The Name Of Circo Aereo

Eilen olimme Tiinan kanssa katsomassa Savoyssa Balagania.

"Uusi ilotulitus Juhlaviikoilla pari vuotta sitten vierailleen Tiger Lillies Circus -ryhmän ohjaajalta: sirkusta, kabareeta, laulua, soittoa, sydämeen käyvää romantiikkaa, hurjaa huumoria ja silkkaa energiaa!"

Ja let mii sei, että: VOI HYVÄ LUOJA! Sirkusta ei nimeksikään, artseilua liikaa, tätä soittoa joka väliin (ja jokainen kerta kuullosti aivan samalta), aivan hurjan huonoa huumoria ja komiikan tavoittelua eikä puhuta siitä hirvittävästä taustasta. Ja jos ei osata päättää kuinka lopetetaan, käydä pokkaamassa aploodit, niin tehdään se niillä kaikilla keksityillä tavoilla. Eli eräät luulevat näytöksen jo loppuvan, mutta hommaan menee vielä kymmenen minuuttia.

Suurin osa kuullosti nauttivan tai sitten hölmöt taputtivat ettei vaan ulkomaan ihmeille tulisi pahamieli. Itseäni se ei jaksanut kiinnostaa, niin loukkaantunut olo minulle tuli.

Minäkin olin saanut sen käsityksen, että mentäisiin sirkus edellä, mutta eeeei. Se iloinen ja energinen mikälie tättärättä tää musiikki olikin jotenkin (muka) se juttu. Vieläkin vatuttaa. Veivät kolmekymppiä, mutteivat aploodejani. Ja mikä heidän kannaltaan kauheinta, ajattelin lähes koko ajan Circo Aereon esityksiä, etenkin Jani Nuutisen Un cirque tout juste -esitystä. Sitä miten se on niin hyvä ja täysin ilman kaikkea sitä kabareeta, "hurjaa huumoria", sillisalaattia ja torvien toitotusta.

Onneksi. Onneksi ensi viikolla päästään Savoyhin katsomaan Circo Aereon Espressoa. Sillä jos mikään muu kuin aina yhtä kuuluisa aika ei paranna eilen saatuja haavoja, niin sydän mustuisi ja kovettuisi.

Kuva: täältä