Betonista
Mainonta on syvältä -blogissa T. Paananen -fani miettii sitä miksi Helsingin päättäjät rakastavat yli kaiken harmaata betonia. Itse mietin usein samaa, siis siltä kantilta ettei mitään kuviointia suvaita. Ei tietenkään tuhrauksia, muttei myöskään kunnon raffitteja, piissejä. Ja se on vähän "korkeakulttuurisesti hilseilevää", eli en tajua miksi se tuntuu niiin pahalta.Mutta betonin käsittelyssä ja käsittämisessä on toinenkin puoli, se tasainen. Miksi se on aina sitä samanlaista pintaa, jotakuinkin tasaista ja ...no tylsää? Betonista kun saisi vaikka mitä. Niin saisi, jos haluttaisiin, tilattaisiin, tehtäisiin.
Tänään hyvissä tuulissa merellä nähtiin betoninen venekin, jotta kyllähän siitä irtoaa muotoja. Ja uusi (suhteellistahan se uutuus on) Goetheanumkin on betonista. Ei pala, ei tulessa toistamiseen tuhoudu. Mutta, niin. Onhan se i-han hör-hö mesta. Vaikkakin kuitenkin faktuaalisesti osoitus siitä, että betoni muovaantuu muotoon jos toiseenkin.
Johtuneeko vaikuttimista ja vaikutuksista, mutta kyllä minä voisin tuommoista rakennusta katsella, siinä missä jotain tasaista tönöttäjää pakostakin joutuu.
Kuva: täältä
Tunnisteet: höpinää
posted by Hanna Kopra @ 8:31 ip.
2 Comments:
Oikaistakoon sen verran, että suhteeni T. Paanaseen on enemmän toverillinen ja vähemmän fanittava kuin alustuksessanne annatte ymmärtää. Olemme samaa äärellistä mutta rajatonta yhteisöä.
Kauniimpaa betonia saa odottaa pidempään kuin Malpracticen seuraavaa studiolevyä. Odotellessa kuunnelkaa Jari Kokkola Groupia, JKG:tä tutummin. Jos Tuli ja leimaus -orkesterin bootleg on hallussanne, olette onnekkaita, harvoja ja valittuja.
Ja nämä teemat, musiikin ja rakentamisen nitoo yhteen Teräsbetoni, Teräspatonkinakin tunnettu.
Fani ja fani, suurempi fani kuin allekirjoittanut kuitenkin.
Naapurissa asustelee onnekas, harva ja myöskin valittu. Me vain lymyilemme varjoissa.
Lähetä kommentti
<< Home