Bo Ekstam on kuollut

Kuten toiseksi viimeisessä kappaleessa todetaan, monet meistä olivat Bo Ekstamin oppilaita sekä maantiedon- että biologiantunneilla. Minulla ei ole ainuttakaan riitasanaa Bon olemuksesta, käytöksestä, opetukselsta tai auktoriteetista.

Bon tunneilla, pahimmassa teini-iässä, saattoi hengähtää, koska pelon ja kunnioituksen sekainen rauha täytti luokan. Ei huuteluja, älämölöä... Mies joka tuntui luotaan työntävän viralliselta oli itseasiassa leppoisa ja yllätti välillä jutuillaan.

Usein minulla on ollut ikävä niitä tunteja, aikoja, kun Bon luokassa vallitsi rauha, ilma luokkahuoneessa oli hyvää, akvaariossa pulputti vesi ja sai piirtää keskittyneesti mitä kaavioita ikinä. Oli se sama istumapaikka vuodesta toiseen, ne samat tuolit ja pöydät, joita ei ollut tarvinnut hio ja lakata kahteenkymmeneen vuoteen. Bo kävelemässä luokan edessä eestaas toinen kämmen ristiselän päällä ja toisessa kädessä liidun pätkä.

Mikä hieno ja hassu mies. Mitä maailma menettikään.