Sadetanssi

Kaikki on niin suhteellista ja ymmärtäähän sen. Ettei lomailijat toivo sadetta, ettei kirpputorille myymään menevä toivo sadetta, ettei talonsa maalausta aloittava toivo sadetta, että olisi tosi kiva ja tooosi kätevää jos sataisi vain yöllä ja päivällä sitten auzingo vain paistaisi jne. Mutta...

Jo saisi sataa. Sataa oikein kunnolla, rutkasti, satoja ja satoja litroja vettä tippua taivaalta. Vaikka heti ja vaikka juuri sinä päivänä kun olisin menossa taas picnicille.

Valkeakoskella huomasin miten ärsyynnyin, kun lomailevat miehet puhuivat, "että on ollut hyvä kesä, kun ilmat on olleet kohillaan". Se ärsytti niin paljon, että se ärsyttää vieläkin.

Joka kerta, kun menen Lenin puistoon tai vain ulos kadulle näen ne pensaat, puut, ruohoalueet, jotka ovat kuivuneet pystyyn. Pensaat havisevat kuivine lehtineen kuin syksyllä. Mutta on vasta loppukesä. Kaikki on nuukahtanutta ja eliksiiriä ei enää pitkälle riitä. Ei luonto jaksa aivan mahdottomia, ei ymmärtää edes että meistä se on niin mukavaa, kun voi ottaa vaikka aurinkoa ja tulee tosi gliffa bruna.

Minä olen maanitellut sadetta kohta viikkoja. Toivonut ja katseella etsinyt sopivia pilviä taivaalta. Välillä on näyttänyt lupaavalta, mutta muutamia pisaroita lukuunottamatta mitään ei ole rapissut.

Onhan se mökilläkin kivempaa kun ei sada, niin ja ensi kesänä kanssa jos kaivossa ei olekaan oikein vettä. Syksyllä maristaan sitten, kun ei ole marjoja metsässä. "Kun muuten oli niin hyvä kesä..."

Kuva: täältä