Sotaa ja rauhaa

Eilen tuli illan viimeisillä tunneilla lämmiteltyä tunnelmaa Lähi-idän kysymyksillä. Aina yksi varma aihepiiri.

Minusta tilanteessa on mielenkiintoista mm. se, että ottaen huomioon historialliset seikat, Israel toimii vallan liian pitkälle kuten he, jotka heitä sortivat, vainosivat, tappoivat ja murhasivat. Ja se on minulle ongelmallista.

Vaikka kaikki maat, valtiot ja rajat olisivat yhtä keinotekoisia kuin Israelin, niin siltikään niiden rajojen puolustus ja uusien valtaaminen ei ole oikeutettua sen nimeen mitä toisessa maailmansodassa tapahtui juutalaisten kansalle. Sillä silloin mikään paha ei koskaan loppuisi. Silmä silmästä -politiikka johtaa vain uusiin veritekoihin.

Joka viikkoiset rauhanmarssit Helsingissä ovat minulle myös kaksipiippuinen juttu. Eri ihmisillä on erilaiset syyt marssia, asiat joiden takana he soisovat. Minä en marssisi Libanonin puolesta ja Israelia vastaan. Sillä se on kuitenkin liian mustavalkoista. Enhän voi kieltää Hizbollahin olevan väkivallan kannalla ja haraavan rauhaa vastaan.

Minusta kuitenkin tuntuu, että ensi maanantaina osallistun rauhanmarssille. En aio kantaa Libanonin lippua, kääriytyä "terroristihuiviin" vaikka se nyt muutenkin olisi kovin muodikasta.

Kuva: http://www.pysayttakaasota.net/