Huittisen napakat

...makaavat Mairen mahassa. Koiruus oli revetä liitoksistaan, kun näki Veera-serkun pitkästä aikaa ja pian alkoi valua ovesta sisään ihan hirveästi ihania ihmisiä ja se ok-Kassukin. Kassu höhlä ei vain muistanut, että Mairen kupilla kannattaa käydä silloin kun Maire ei sitä näe. Ei silloin kun Maire on vieressä.

Tuollaiset "kissanristiäiset" ovat siitä mukavia, että ihan noin ei mistään ihmeellisestä syystä voi kutsua sekalaisen sortimentin vieraita, kattaa pöydän ja viettää aikaa yhdessä. Ihmiset tapaavat, näkevät, tutustuvat eikä tarvitse sitten seuraavissa sukukekkereissä miettiä "ketä nämä kaikki ovat?".

Ja koska pienimuotoiset höpsisköpsisjuhlat ovat ihan virkistävää vaihtelua normeilusta ja arkirutiineista. On kiva olla vähän höpsisköpsis.