Sic transit gloria mundi

Niin katoaa mainen kunnia. Koska viikonloppuna minulle kettuiltiin Kaasua Komisario Palmun katselemisesta päätin aloittaa jälleen vanhan hyvän tapani, Komisaario Palmu -elokuvien imemisen.

Olen vannoitunut Komisario Palmu -ihailija. Olen nähnyt kaikki 4 elokuvaa kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Osaan melko pitkälti ulkomuistista kaikki alusta loppuun, vuorosanoineen.

Minulle on tietenkin muodostunut omat suosikki kohtaukseni, joista kenties herkullisin on kuvan "Tai sit voi olla..." -kohtaus sarjan ensimmäisestä elokuvasta Komisario Palmun erehdys. Leo Jokela on vain niin hyvä, suorastaan maaginen.

Koska olen nähnyt ensimmäisiä kertoja Palmut ennen esikouluikää on elokuvista muodostunut minulle oma mielikuvituksenkin värittämä maailmansa. Kuvat Helsingistä lämmittävät ja voin kuvitella kuviin omat sukulaiseni, aikalaiselämineen.

Tietyllä tapaa ne rauhoittavat oloani. Ne ovat edelleen yhtä huvittavia, jännittäviä ja mukavia. Siis kolme ensimmäistä, Vodkaa Komisario Palmusta en sanottavammin pidä. Se onkin monella tapaa täysin irrallinen elokuva. Siis minulle Palmu-elokuvat ovat trilogia. Katselen usein ...niin tai en varsinaisesti katsele vaan kuljen Palmujen virrassa. Laitan DVD:n päälle ja annan sen pyöriä kaiken muun ohessa. Äänet riittävät, sillä filmi pyörii verkkokalvoillani ilman tv-ruutuakin.

Kuva: Täältä