Postmoderni ihminen

Käsitteeseen törmäsin eilen kahdesti ja siitä syystä jäin sitä miettimään. En ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan, mutta jokin siinä on mikä kiinnostaa.

Onko postmodernia ajattelua kasvatustieteitä opiskelevalta, että: "Eräs kirjoittaja käytti tekstissään useaan kertaan tällaista argumenttia: lasten ei tarvitse tehdä ** koska minä en itsekään arvosta sitä." Etsiikö postmoderni ihminen "saumatonta vaatetta" muualtakin kuin uskonasioista? Suhtautuuko postmoderni ihminen asioihin... Miten? Ja onko todellisuus todellakin todistettu fiktioksi? Ja onko koko postmodernismia edes olemassa?

Onko totta, että postmodernismin keskeinen opetus on, että jokainen voi tehdä itsellensä sellaisen elämäntyylin ja sellaiset säännöt kuin haluaa, sillä ei ole olemassa oikeaa ja väärää?

Zygmunt Baumann on väittänyt, että postmoderni ihminen elää elämäänsä ikään kuin turistina eikä kuten pyhiinvaeltajana. "Aikamme elämä on kuin elämää kaupungissa, missä liikenne ohjataan päivittäin uusille reiteille ja katujen nimiä vaihdetaan etukäteen ilmoittamatta. Saatavilla oleva kartta ei takaa sitä, että etsitty talo todella löytyisi kävelykadun päästä, eikä valittu reittikään välttämättä johda enää haluttuun suuntaan. Tällaisessa kaupungissa on parempi olla suunnittelematta pitkiä, aikaavieviä retkiä. Järkevä henkilö välttää pitkäaikaisia sitoumuksia ja kauas suuntautuvia tutkimusmatkoja. Maailmassa oli ennen järkevää ryhtyä pyhiinvaeltajaksi ja elää elämänsä niin kuin siinä olisi ollut kyse pyhiinvaellusmatkasta. Postmodernissa maailmassa on puolestaan järkevää heittäytyä turistiksi.”- Lähde

Postmodernismi = "modernin jälkeen" tullut, historiaan reflektiivisesti (pohdiskelevasti, heijastelevasti) tai ironisesti suhtautuva, eri-ikäisiä ja -tyylisiä elementtejä vapaasti yhdistelevä taide- ja kulttuurivirtaus.

Postmodernia asennetta luonnehtii kehitysuskon ja päämäärähakuisuuden (teleologisuuden) puute: se hylkää historian "suuret kertomukset".

Kuva: täältä