Antakaa vetten virrata

Olen hyvin pitkään pitänyt pahana, ettei ns. vedet virtaa. Sillä sen vaihtoehto on, että vedet jäävät paikoilleen homehtumaan. Silloin alkaa haisemaan.

Olipa kyse koulun tahi työpaikan "hyviksi todetuista tavoista" tai mistä vain päätöksen teosta. Kuten Mahtava Erkki Vauramokin on sanonut ja usein todennut: valta ei saisi jäädä yhden ihmisen alle liian pitkäksi aikaa. Ihmisiä pitäisi kierrättää tehtävästä toiseen, ettei ajatukset ja toimenpiteet homehdu. Ettei kehitys ja uudistus pysähdy.

Mietin tätä samaa teemaa myös maanantaina ko-ko pit-kän illan Helsingin sos.dem. piirikokouksessa, ahtaaksi todetussa Siltasaarisalissa. Ymmärrän toki, että usein status quo tuntuu turvalliselta. Kun mukamas tietää mitä se tarkoittaa ja tuudittuu siihen ettei mitään siitä poikkeavaa voisikaan tapahtua.

"Muutoksen aika ei ole vielä". Minä en vain enää voi istua tiettyjen ihmisten lähellä. En, vaikka kuinka yrittäisin. Ei yksisuuntaisesti voi vain ymmärtää.

Maaliskuussa on tulossa eduskuntavaalit. Tälläkin kertaa moni nuorempi ja ns. kokemattomampi pyrkii Arkadianmäelle. Sellaisia joilla ei ole yhtä hyvää kokemusta Arkadianmäeltä kuin niillä, jotka ovat siellä edustaneet kansaa ties kuinka monta kautta. Aivan. Se on ihan loogista. Näin sen kuuluukin mennä. Joskus pitää aloittaa uutena.

Ja joskus on hyvä nähdä metsä puilta ennen kuin itse puutuu. Olisin tavallaan voinut käyttää Petja Jäppisen kierrätysmerkkiä, mutta minusta ihmiset eivät kulje liikenneympyrää tässä mielessä, vaan kuuluvat ekoloogiseen kiertoon. Tai siis jotkuthan juuri tuntuvat juoksevan kuin hupsut koirat, häntiensä perässä.