Bon démesuré

Minulla on läpi elämän ollut vaihtelevasti enemmän ja vähemmän ruotsinkielisisä koneksöneitä, ruotsinsuomalaisia ja suomenruotsalaisia. Minun kuuluisi osata ruotsinkieltä paremmin kuin osaan. Se on vain jäänyt.

Ruotsissa käydessä ja ollessa ei ole ruotsia keskustelukielenä tarvinnut, koska minä olen Ruotsin tuttujen kielikylpy. No silti, pitäisi osata.

Helsingin Steiner-koulussa on Lehtikuusentiellä (ainakin vielä toistaiseksi) A- ja B-luokat samassa rakennuksessa. Siis suomen- ja ruotsinkieliset. Sitä voidaan pitää puolueellisena (kielivähemmistöt saavat paljon vähemmistö tukia yms.) tai rikkautena. Olisiko se ollut tavatonta, että meidänkin lapsuudessa tätä tosiseikkaa olisi kenties voitu paremmin hyödyntää. Että me suomenkieliset olisimme oppineet ruotsia ja jopa ne jotkut Ullanlinnassa asuneet ummikkoruotsinkieliset suomea.

Nyt mennään sillä mitä on ja aina vanhakin kaakki voi jotain uuttakin oppia. Katsoa vaikka FST5:tä. Siitäkin huolimatta ettei Ögonaböj enää sieltä tulekaan.

Minä tunnen pitkälti vain mukavia hööördyjä. Joskus sitä kohtaa kuitenkin myös niitä, joiden ansiosta suomenruotsalaisia pidetään puolueellisina kermaperseinä. Heidän ylenpalttisessa aurassaan on jokseenkin tukalaa olla. Koska kyse on jostain syntyperäisestä, johon minä nyt en vain voi vaikuttaa, pidä tätä oloa kohtuuttomana. Aivan kuten eivät hekään voi aivopoliotaan lääkitä, koska sellaiseen ei ole lääkettä. On vain lobotomia.

Mutta olenkin tässä miettinyt, että kyllä pakosti suomenruotsalaisissa on nk. kahdenkerroksen väkeä. Se on kaikissa muodoissaan missä vain kieliryhmässä sitten kuitenkin, vähän, ylettömän kohtuutonta. Siis kermaperseily ja sosiaalisen statusjäljen jättäminen toisten kasvoihin, toisia kohtuuttomasti polkien.

Eivätkä kovimmatkaan höördyt ole Bernadotteja, enempää kuin jotkut suomalaisetkaan. Mutta kuten sorsia-termin synty osoittaa, ankat/sorsat ovat pahimmassa tapauksessa ankaria toisille lajiedustajilleen ja nokkivat näitä niin, että nokitut joutuvat vaihtamaan lampea.

Onneksi pitkästä aikaa olen tutustunut yksipuolisesti vain todella miellyttäviin suomenruotsalaisiin, joiden kanssa on yllättäen löytänyt paljonkin yhteisiä säveliä, niin pari riitasointua ei edes sorahda.

"Vem ska kasta första stenen
ansvarsfull betänksamhet ska leda oss mot solen,
så kom å låtom oss förenas
å låt oss koncentrera oss att leva här
på jorden.--"

(Jens Möller)
Parsifal/Planetarium