Piilotetut kuvat
Kuvassa: "ensiapua annetaan haavoittuneelle Viipurin taistelussa kesäkuussa 1944."Tämäkin on yksi Helsingin sanomien sivuilla esitettävistä kuvista, jotka ovat olleet salaisia. Arkaluontoisia "kauhukuvia", joiden julkitulo olisi voinut aiheuttaa närää Neuvostoliitossa tai suomalaiset neuvostomieliset olisivat voineet käyttää kuvia propagandaan. Tai kenties koska ne olisivat järkyttäneet kuvaa silloisesta modernista ihmisestä.
Muutamissa kuvissa ymmärrän tämän tai siis nämä aspektit, joidenkin kuvien kohdalla syytä on hankalampi käsittää. Kuten oheisen kuvan kohdalla.
Mutta sota on julma ja ihmisen mieli herkkä. Olipa vuosi 1944 tai 2006.
Maailma on muuttunut ja joudumme kaiken tiedon kasvaessa ja saavuttaessa tajuntamme hyväksymään vain asioita. Vaikka sen, että nälkää näkevät sotilaat saattavat ruuanpuutteessa syödä vaikka kaatuneita tovereitaan. Esimerkiksi siis. Tai että raa'istuneessa maailmassa asiat alkavat näyttää primisiivisiltä ja menevätkin johonkin sellaiseen suuntaan missä filosofialle tai sivistykselle (sen ihan arkisimmassa muodossaan) on vain vähän tilaa. Jos sitäkään.
Hyvä etteivät kuvat jää enää salaisuuksien laatikkoon. Ikäviäkin asioita (sotiemmekin) tiimoilta joutuu vain katsomaan uudelleen. Palaamaan silloiseen käsitykseen. Muuttuneen maailman(kuvan) kanssa.
Tunnisteet: valintoja, vapaus ja vastuu
posted by Hanna Kopra @ 12:57 ip.
2 Comments:
Katoin juuri kuvia Iltalehden nettisivuilta. Kova paikka, sota nimittain. Voin vain yrittaa kuvitella miten se vaikuttaa ihmiseen. Eniten jai vaivaamaan se primitiivisyys mika valtaa ihmisen... Jotenkin voin ymmartaa kannibalismin, mutta en mitenkaan sita halua alistaa ja noyryyttaa toisia kun on vahvempi ja ase kadessa. Monet niista miehista jotka naita tekoja teki eivat varmastikaan olisi tehneet moista siviilissa. Mika sodassa saa sen aikaiseksi? Ja mita he ajattelevat asiasta myohemmin elamassa, jos selvisivat hengissa?
Tuolla HS.fi:n Uutispöytälaatikossa on aiheesta juttu. http://blogit.hs.fi/online/?author=10
Se kannattaa käydä kanssa lukemassa. Kommenteissa on hyvää infoa mm. sotakuvaamisesta.
Pauliina Grönholmin viimeinen lause on osuva: "Syvärin taisteluista vapaudenristin ensimmäisen luokan mitalin ansainneen kuhmolaisen alikersantin Matti Mikkosen tokaisu: 'Se vaan jo hävettää, että on ihmisiä ampunut.'"
Sota varmaankin tappaa tunteet, invalidisoi ne. Ja miten kauheaa se on sotilaillekin sodan jälkeen. Palautuminen rauhanaiakaan ja normaaliin ei taatusti ole helppoa. Siinä joutuu käymään rankemman puolesita kamppailua tekemisiensa ja tekemättäjättämiensä kanssa. Olettaisin.
Sekin syö ja repii miestä.
Lähetä kommentti
<< Home