Ei me olla alkoholisteja!

Sen kun sanoo kolme noin 12-vuotiasta pikku skloddia, joilla on kaksi Karhun 24 packia (vitosta käsittääkseni), niin mitä siihen voi sanoa. Minä en edes tiedä voiko sen ikäiset olla. Kyllä kait? Mutta ainakin niistä voi tulla. Sen tiedän.

Metro oli täynnä ihmisiä, suurimmaksi osaksi aikuisia ja sitten nämä kolme sankaria. Sanoiko KUKAAN mitään? No kaksi pikku punkkari tyttöä meni kyselemään miten kolmella noin pienllä pojalla voi olla noin paljon kaljaa.

Olin jo soittanut Nooralle ja kysynyt pitäisikö – pitäisi. Se on kansalaisvastuu. Puuttua. Soitin vielä poliisille, että mitä voin tehdä. Hankkia vartijan paikalle, joka sitten soittaa poliisille.

Kun kysyin, että mites pitkälle me pojat yhdessä mahdamme matkata, niin yksi livautti "Meri-Rastilaan... siis miten niin?!". Sitten käytiin keskustelua siitä olenko MINÄ kännissä ja ettei ne ole poikien oluita. Ja ettei pojat ole alkoholisteja. Siis vielä.

Mitä siihenkään voi sanoa muuta kuin, että: "Kukaan järkevä ei anna tommosille pikku kavereille kaljojaan, ihan just siksi että ne takavarikoidaan teiltä. Kukaan ei lähetä teitä kaljaa ostamaan, koska teille ei kuulu myydä. Enkä minä voi uskoa teidän selityksiä etteikö tarkoituksena ole niitä itse juoda, koska toi läppä ("No ei nää oo meille, ei me näitä juoda!!") on niiiin last season, kuultu ja kulutettu".

Koska Siilitiellä ei ollut vartijaa nassikat pääsivät livohkaan. En minä juossut perässä. Katsoin minne pojat lähtivät ja kerroin sen poliisille. Ei niillä partioita ollut laittaa perään. Eihän sen ikäiset, tuommoisine ongelmineen ole se suurin probleemi. Niin siis ehkä ja kenties vielä.

Vaan eipä tarvitse odottaa kenties, valitettavasti, montaa vuotta kun jo on. Ehkä kavereista se jonka alahuuli väpätti tajuaa lähteä kotiin tai leikkii juovansa, muttei juo. Eikä se metri kolmenkymmenen pikku kaveri kahta tölkkiä enempää varmastikaan tarvitse ennen kuin sammuu. Neropatti vain jäi vaivaamaan. Joukoin aivot, master mind. Siinä kaveri, jolla oli elkeet sopivasti kohillaan, että pahimmassa skenaariossa kaveri tuskin on hengissä kaksikymppisenä.

Ja miksei kukaan puutu? Edes osoita nuhteluaan? Sitä ettei tuo ole ihan ok? Että: "Kaverit hei, nyt on semmonen homma, että teidän pitäisi olla harrastamassa jotain ihan muuta". Tiedän, että ei kuulu puuttua. Niimpä niin. Maan tapa. Mutta miten kaunista on katsoa jotain tällaista? Miten hyvä... siis paha olo ja mieli siitä tuleekaan. Ja vaiko eikö meitä kiinnosta? Jokainen huolehtikoon itsestään? Lapsikin, itse ja yksin.