Miksi?

Kuten Joku sitä kysyy: Miksei täällä voisi ajatella hieman toisin? Itseäni asia kiinnostaa laajemmin ja paljon simppelimmin.

Miksi muut ja moni itsekin ajattelee, ettei "tämmöinen tai tämmöinen" nyt oikein tunnu, että minä esim. insinöörinä voisin pitää "tämmöisestä tai tämmöisestä"? Enkö ole muuta kuin ingenjööri? Enkö minä ole Minä? Ainutkertainen? Yksilö?

Miksi Microsoft Wordin perusasetuksien fontisto on kaikkein paras? Miksi liukuväri ihan missä vain on kaikkein paras? Miksi "liian hieno" (siis huh, miten se joskus voikin yllättää. Siis se, että jokin ihan siisti, asiallinen ja ei edes ihmeellinen onkin liian hienoa) on kauheampi vaihtoehto kuin joku miljoona kertaa raiskattu rumilus? Tai ankea toteutus.

Miksei betonista tai sementistä tehdä kaikkea mitä siitä voisi tehdä? Miksei edes kokeiluja yrityksistä näy missään? Miksi päädymme muka "helpoimpaan ja turvallisimpaan" vaihtoehtoon, kun kyse ei ole elämästä ja kuolemasta. Jos kyse on vaikka nurmikkosiemenistä? Miksei joukkoon voisi laittaa vaikka apilaa? Miksi on helpompi heti sanoa nihkeästi "Njaaaa" ja nyrpistää nenää? Olipa kyse taloyhtiön kokouksessa ehdotetusta pesutilojen talkoista taikka erilaisen värin käytöstä?

Miksi meidän on vaikea nähdä normiemme yli? Miksemme kiinnitä huomiota siihen miksi joku on vaan muka turvallisempi, esim. Microsoft Word, ja miksi siihen aina takerrumme? Miksi vaihtoehtoja ei tunnu edes löytyvän? Etsimmekö edes niitä? Onhan niitä olemassa aina, mutta uskallammeko enää edes ajatella niitä? Olemmeko itsemme vai muiden suppeiden ajatusten vankeja? Aivopestyjä, markkinallisen propagadan vaiko oman laiskuutemme ja oppimisrajoittuneisuutemme uhreja?

Miksi ovissa pitää olla aina samanlaiset Ei mainoksia -laput? Miksi kaikilla mittapuilla asiallinen ja tylsä on parempi kuin persoonallinen ja kiinnostava? Miksi pankkiirin pitäisi aina ja kaikkialla näyttää pankkiirilta, demarin (auts) demarilta, kun eihän alkoholistitkaan aina näytä ulos päin alkoholisteilta? Miksi duunarin oletetaan olevan jotenkin tyhmä tai vähintään yksinkertainen ja kravattikauluksisen törkimyksen ...viisampi tai sivistyneempi?

Miksi narahdamme ulkoisen kuoren vaikutelmaan, emmekä osaa sopeutua äkkinäisestikin muuttuvaan tilanteeseen, sen vaatimalla tavalla? Esimerkiksi jos lävistetty teini avaakin kaikista ihmisista oven, niin eikö hänelle kuulukaan sanoa "Kiitos"? Jos kalliiseen pukuun sonnustautunut dorka sanoo ikävästi, niin pitääkö kohteliaasti olla hiljaa?

Miksi on suvaittavampaa, ettei joku tee osuuttaan vain koska on aikuinen/esimies tms, mutta sitä voidaan kuitenkin odottaa muilta? Miksei nuorille aikuisille tunnu löytyvän masennukseen apua ennen kuin kaikki on totaalisen hajalla ja pitää mennnä vuodepotilaaksi? Miksi on vaikea kertoa, että nyt tuntuu ettei homma pysy lapasessa? Miksi me kysymme "miten menee"? Mitä haluamme kuulla vastaukseksi?

Miksi alipukeudumme mielummin kuin laitamme itsemme juuri niin kuin oikeasti haluaisimme? Miksei kukaan laula kirkossa? Miksi kirkossa aina (esim. hautajaisissa) sitten valitaan joku veisu? Miksi muuten hautakukiksi valitaan aina jotain "tuttua ja perinteistä", vaikka tämä henkilö ei niistä kukista koskaan edes pitänyt? Miksemme valinneen mielikukkaa? Tai kaada sitä kossupulloa haudalle?

Esimerkiksi.

Asioita, joita vaan miettii, koska niitä kohtaa.