Terveisiä lukilukimaasta

Mese, siis MSN, jossa tapaan joskus pikaviestitellä (chätätä) ystävieni kanssa on foorumi, missä tavallaan ei tarvitsisi käyttää kamalasti vaivaa kirjoitusasuun eikä siellä kyllä käytetäkään. Koska se on tietyllä tapaa puhetta, höpinää.

No tulipa "puheeksi" Nooran kanssa sana niinpä/niimpä. Itse kirjoitan sanan ämmällä, koska minusta se sopii siihen paremmin. Tiedän, että oikea muoto on 'niinpä', mutta suon tämän vapauden itselleni.

No aiheeseen liittyen Noora laittoi muutaman linkin. Rautasaitin sekä Koululainen.fi:n keskustelupalstat. Jälkimmäisessä depatoidaan juurikin 'niinpä/niimpä'-sanasta.

Koska kuten olen avoimesti tunnustautunut, on minussa tavattu melko kiitettävä lukihärö, jopa merkittävä. Sen takia lukeminen on usein hidasta ja esimerkiksi ihmeelliset sanat (hienot termit ja ulkkomaan ilmaisut) saattavat jäädä jumiin aivoihini. Eikä homma etene.

Minun subjektiivinen kantani on, ettei tämä ole kovin tavatonta eikä ihmeellistä. Itse tiedän aivan riittävästi muitakin, jotka ovat nk. oikeanaivolohkon riivaamia. Kun viesti pääsee vasempaan, on se jo niin kryptistä, että lopputulema saattaa olla yllätys kaikille.

Koska minulla on tällainen piirre arvostan pitkälti oikeinkirjoitusta. En osaa edelleenkään pilkkusääntöjä kuten aikuisen ja itseään kuitenkin fiksuna pitävän tulisi. Koetan aina kuitenkin maistella ja mutustella omiakin lauseitani. Kuinka rytmi etenee ja missä kohtia tauko olisi tarpeen. Jokaisen postaukseni käyn läpi, korjaan häröjä myöhemminkin. Ihan vaikka siksi, että itse saatan mennä omassa lauseessani metsään. Enkä toivo sitä muille, eli siis omalle viestilleni.

"Vammani" takia tmv. olen kerran joutunut, vuosia sitten, ilmoittamaan eräälle serkulleni etten voi vastaanottaa hänen meilejään (sähköpostejaan), mikäli hän ei ala käyttämään pisteen jälkeen, eli seuraavan lauseen alussa, isoa alkukirjainta, kuten myös erisnimissä, mieti pilkuille paikkoja ja jaa kappaleita omiksi kokonaisuuksikseen. Koska minä en muutoin vain tajua mistä on kyse. Tai siihen menee aivan liian kauan. Taisin toivoa myös vähemmän puhekielen lyhennyksiä.

Sillä kun on tällainen vahvasti lukiluki ja tietää sekä tunnistaa aivojensa käyttäytymisen, sitä ei tavallaan kaipaa yhtään enempää sekoittavia tekijöitä.

Ja lopuksi, kuten isäni joskus kirjoitti kouluvihkoonsa (kun pääsi nollakerhosta): Auzingo baistaa! Ja kuten enoni on asian todennut : karitsa ON hevosen lapsi. Ja tätini housuissa oli undulaatit.