Säädöt sekaisin

Säädöt sekaisin on blogi (ei enää pelkkä kokeilu). Me emme elä suppeassa maailmassa ja sanavapaus on aseemme, joten aiheet ovat varsin vapaita. Eiran demarina ja Erkki Vauramon suurena ihailijana kannatan avointa keskustelua ja mielipiteiden kirjoa. En lähde suureen itsesensuuriin, mutta yritän olla loukkaamatta omaa yksityisyydensuojaani.

sunnuntai, tammikuuta 07, 2007

Ketä mä äänestän?

Siis se nyt on ihan stiletti, että äänestän. Kuten kaikkina äänestysmahdollisuuskertoina. Se on postmodernisti: Mun Juttu. Ja menen vaalikahveellekin, kun olen äänestänyt. En osallistu vaaliasiamiestoimintaan, eli vaalilautakuntaan. Sillä eräät oddsit (mahdolisuudet) ovat liian kovat. Se että Tyyppi (sikiö) voi tulla juuri niinä päivinä reisille ja se olisi kovin ...ei niin hyvä juttu vaalilautakuntatyön kannalta.

Mutta äänestän ja luultavasti jo ennakkoon. Ihan vaan kaiken varalta. Aion tehdä muutaman vaalikoneenkin. Niitä alkaa olla jo ihan tolkuton määrä, että montaa niistä ei kukaan varmasti jaksa kaikkia tehdä, ehdokkaatkaan. Kait siitä massasta jokainen voi sitten valita ne kolme-neljä mieluisinta, joista jokainen tekee sitten omat ristianalysoinnit ja vielä vertaa edellisvuosien vaalikoneisiin (siis tietty!).

Toinen asia on, äänestänkö vaalikoneiden mukaan. Sillä painottamiset ja muut kysymystenasettelut ovat olleet välistä niin... ei Mun Juttu, että on vaikea perustaa ehdokasvalintaa yksin vaalikoneiden varaan.

Tietenkin pressanvaaleissa on helpompi saada ehdokkaista ihmiskuvaa muutoinkin, vaalikoneiden ulkopuolelta. Miten ne puhuu jostain asiasta, mistä ne puhuu, ymmärränkö mä mitä ne puhuu, onko huumorintajua, tilannetajua ja näin. Kansanedustajavaalissa ehdokkaita ei samalla tavalla nää kaikkia jokailta töllössä.

Onneksi on netti ja ehdokkailla jotakuinkin kaikilla sivut. Niitä itse olen jo monet vaalit kahlannut läpi. Jotenkin se on enemmän (postmodernisti) mun juttu, kun hakeutua soppatykeille. Mistä mä edes saan maanalaisenliikkeen infoa siitä missä ne soppatykit on?! Nettiin mä voin mennä juuri silloin kun mun päähäni pälkähtää selvittää sitä kallisarvoista asiaa, eli ketä mä meinaisin äänestää.

Ja vaikka aika hyvin tiedänkin, niin ei se tarkoita sitä ettenkö ottaisi selvää, vaikka lisää jo siitä "varmasta ehdokkaasta". Meidän ei tarvitse olla joka asiasta samaa mieltä, mutta luottamussuhde pitää olla hyvä. Niin, että musta tuntuu, että voin antaa oman ääneni ja valtakirjani juuri Tuon Ihmisen käsiin ja se käyttää sitä hyvään. Ja että mun ehdokas tekee mun puolesta paljon asioita, joita itse en tee. Niin kuin käy Basessa tai ymmärtää Nato-kysymysten päälle.

Tunnisteet: