Kähmintää

Hoh hoijaa... Voi jeee...

En edes jaksanut lukea lauantain lehdistä mistä on kyse. Ihan sama. Joku voi väittää että on tullut kähmityksi ja AINA väitetään takaisin, että "todella vaikea kuvitella..." koska A) ei esim. kansanedustajat sellaista tee (aivan kuin olisivat yli-ihmisiä) ja/tai B) esim. että "kuka tommosta goottia nyt kähmisi" (ainakaan kansanedustaja, joka varppina voisi saada siis IHAN kenet vain). Tai sitten, että "te naiset aina valitatte..."

Kun minä olin huomattavasti nuorempi muistan monet kerrat kun jonkun ukon käsi oli perseellä tai hamusi etumusta. Se tuntui to-del-la ikävältä. Se ei useinkaan loppunut vaikka siihen olisi reagoinut vetämällä kyynerpäällä suoraan rintakehään, ei vaikka sanoi että "LOPETA!".

Lotta Backlund kirjoittaa tästä viimeisimmästä kähminnästä aika hyvin:
"Meidän kaikkien iloksemme myös Kauko Juhantalo on päättänyt osallistua keskusteluun: 'Olen ollut eduskunnassa kauan, ja minulle tällainen on kyllä täysin vierasta, enkä ole sellaista havainnut. Mielestäni tämä on joku uusi muoti-ilmiö tai erittäin uutta feminismiä'. Voi Kake kiltti. Mä EN ollut eduskunnassa kuin vähän yli puoli vuotta, ja jo sinä aikana kävi harvinaisen selväksi miten usea kansanedustajaherra käyttäytyy nuoria naisia kohtaan. Lienee vähäinen yllätys että kansanedustajakollegat eivät ole sinua, toista keski-ikäistä miestä, ahdistelleet."

Niin, kun ei nämä toinen toisiaan yli-ihmisiksi mairittelevat keski-ikäiset miehet homojakaan ole (herran jestas sentään!?) eikä ne taida uskaltaa kähmiä ...vaikka Riitta Uosukaista tai Liisa Jaakonsaarta. Mutta nuoria tytönhupakoita ja gootteja yms. sellaisia joiden ei uskota voivan asialle mitään, kyllä. Sellaisia "joita kukaan ei uskoisi, kun olisi tytönhupakon ja KANSANEDUSTAJAN sana puntarissa".

Kerran olimme Jaakon, Ossin ja Veera-serkun kanssa vanhassa Josassa. Ossi, herrasmiehenä, vei Veeran tanssimaan. Pian Ossi palasi Veeran laukun ja sidukan kanssa. "Se on ihan hullu", oli Ossin kommentti. Veera tuli perässä aivan raivoissaan. Joku känninen, sisätiloissa kamalaan ulkonahkatakkiin sonnutautunut räkänaama oli tarrannut Veeran perseeseen. Veera oli kääntynyt ja tuupannut miehen pois.

"Hupaisintahan" oli, että räkänaama oikein etsi Veeran uudelleen ja tuli hetkeä myöhemmin taas hiipien takaa ja suoraan perseeseen. Jolloin räkänaama lensi kaaressa sohvaryhmän päälle. Aivan fysiikanlakien mukaan. Silloin oli lähellä etteikö räkänaamaa olisi piesty. Onneksi ja Jaakko ja Ossi saivat meidät vedettyä pois tilanteesta.

Lopetimme nyrkkeilytreeneissä käynnin. Väkivalta oli liian pinnassa.

Isä ja Ripa-setä opettivat minulle noin neljännen luokan aikana nyrkkeilynperusteita. Kuinka voima iskuun lähtee koko kropan liikkeestä ja oikeasuora kulkee ikäänkuin putkessä ees taas. Mitä pitää tehdä jos joku käy kiinni ja missä on poikien nk. arat paikat. Koska oli vain tilanteita joihin ei mm. koulussa puututtu ja joita tytöt jo silloin (ja varppina paljon ennen sitä) saattoivat joutua. Tahtomattaan.

Myöhemmin minua on helpottanut tieto, että tiedän mitä tehdä. Että tiedän myös minun kropan olevan minun privaattia aluetta, johon kaikenmaailman räkänaamoilla ei ole mitään asiaa. Toki ensin aina varoitan, ilmoitan, informoin, että jatkossa jos ei uskota niin... lopulta osaan ihan itsekin vaikka laittaa ukon heikkoon happeen. Mutta yleensä ilmoitan ravintolassa porttieereille tai henkilökunnalle. Toki minäkin voisin tempaista lääppivät näpit irti itsestäni. Minua ei lainkaan haittaa jos räkänaamojen ilta menee pilalle. Tai vaalikampanja.

Ja minullekin on AIVAN sama onko räkänaama kansanedustaja tai vaikka itse Jeesus. Kähmintä tai ällöttävät jutut eivät ole kaunista eivätkä kohteliaisuuksia.