Yo yo Jojo!
Aika moni tietää jojot (amerikaksi Yo-yo), joilla yhdessä vaiheessa 90-lukua tehtiin kaikilla koulunpihoilla temppuja ja osallistuttiin R-kioskin tmv. kisoihin jojottelun taituruudesta.
Aika moni tietää myö Jojon. Meidän Jojon. Mäkisen Jojon. Yllättävän moni.
Jojo on yksi niistä, joiden kanssa Snaideri (Steiner) aloitettiin yhdessä esikoulussa ja sitä jatkui, jatkui ja jatkui. Meistä kahdesta se olin minä, joka jätin Steinerin aikaisemmin. En ollut 12. luokan näytelmässä enkä päätösmatkalla Barcelonassa (harmi, sillä vaikka siellä olisi palanutkin hihat, niin...). Mutta Jojo oli.
Jojo on urheilupiireissä varsinkin tuttu. Mutta Jojo on kuin Helsingin metron (meidän metrolla kun poikkiratoja ei oikein ole kuten esim. Londonissa) Rautatieaseman pysäkki. Jatkoyhteyksiä on vaikka mitä. Jos minä tunnen Alajan Erkin, niin Erkkikin tietää ja tuntee Jojon. Jos Vapun kaverin mies soittaa Samuli Edelmannin bändissä, niin sekin tietää Jojon. Jos jonkun kaveri on töissä Helsinki Clubilla, niin sekin tietää Jojon. Veikkaisin, että koko IFK tuntee tai vähintää tietää Jojon, HJK samoin, Kirkkonummen Salamat, Espoon Blues, Topo... Helsinki, Tampere, puoli Suomea... Ju neim it. Todella yllättäen ihmiset tietävät Jojon.
Mutta me tunnettiin Jojo ensin. Me oltiin samassa, suhteellisen pienessä, tilassa sen kanssa eskarista asti tunteja ja tunteja, päiviä päivien perään, viikoista kuukausiin ja vuosiin. Jos Lehtikuusentiellä kaikki tunsivat Jojon ja Jojon jutut, niin... Me tiedettiin ne niiii... (ottaa happea välissä keuhkoon) ....iiiiiin paljon paremmin. Inside out, kuten amerikan kielellä voisi sanoa. Vain Jojon isällä, äidillä ja isobroideilla (ja ehkä joillain muilla harvoilla) on varaa lähteä retostelemaan sillä kuka tietää millainen Jojo on.
Jojolla on ilmiömäinen muisti, vaikkei kaikkia naamoja nyt muistaisikaan. Jojo tietää NIIIIIN paljon ihmisiä ettei niitä kaikkia kukaan voi muistaakaan. Edes Jojo. Mutta hei. Kaikista kuuleimmat Jojo kyllä muistaa. Niinkuin esim. mut ja mun faijan. Eilen ne olivat törmänneet Aminin matsissa. Sain kunnian toimia kaverikuvan edelleen lähettäjänä. Kuin kaksi marjaa...
Ja lopuksi: Moi! Mitä SÄ ooot duunaillut?!
Kuva: täältä
Tunnisteet: koulu, Memory Lane, ystävyys
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home