Bombycilla garrulus

Tilhi. Bo Ekstaminkin hengessä päätin, että Säädöt sekaisin -blogi aloittaa uuden sarjan, Linnut. Ja sarjan ensimmäinen on tilhi.

Koska meillä täällä saaristossa tilhiä on vallan mahdottomasti. Kaverit ovat kuvanlailla ryppäinä puissa eivätkä yhtään välitä vaikka Mairen kanssa kävelemme aivan hajuetäisyydellä, eli hyvin liki. Mutta emmehän ole haukkia emmekä ilkeämielisiä ja röyhkeitä variksiakaan.

Ennen en ole edes erityisemmin tilhiä pistänyt merkille. Alppiharjussa niitä ei minusta juurikaan ollut tai sitten pulut eivät lokkien lomassa kaiken huomion pienemmiltä lentäviltä.

Mutta yllättävää kyllä osasin nimetä tilhen, kun ensimmäisen kerran ohitimme suuren joukon tilhiä lähipensaikossa, "tuon täytyy olla tilhi". Mitä?! Miten minä osasin? Minä, peri helsinkiläinen, suvereeni city-ihminen. Ehkä se on jokin alitajuntaan jäänyt tilhen piirteiden ja elintapojen kuvailu, josta voimme kiittää yksin ja omaan Bo Ekstamia. Bolla oli mitä mainioin tapa kuvailla erilaisia eläimiä. Etenkin lintuja, perhosia ja tse-tse-hyttystä/kärpästä/mitälie.

Minusta on alkanut tuntumaan, että tilhi on itseasiassa todella hauska tapaus. Sosiaalinen, selkeästi löytänyt oman tyylinsä, on vähän punk ja lentääkin jotenkin... gruisaillen. Kuin pienenä yritti aina pyörällä tehdä sitä kuulia takarenkaan sivulletuonti jarrutusta. Tilhet laskeutuu vähän saman oloisesti.

Kuva: täältä