Antakaa kun määkin huudan
Huutaminen. En harrasta sitä julkisilla paikoilla kuin jos huutelen... vaikkapa Mairea tai isääni (molemmat voivat tarvita huomionsa kiinnittymistä). En huutele kadulla ohikulkijoille, en ihmisille metrossa enkä edes kolmosen ratikassa.
Mutta älkää taaskaan ymmärtäkö minua väärin. Minulla on hyvät keuhkot ja kantava ääni. Osaan käyttää sitä myös. Ja ottaen huomioon vahvat karjalaiset akkageenit, niin ...Kummeleita toistamiseen lainatakseni: "Kyllä lähtee". Todistuksia voi pyytää vaikkapa Jaakolta ja vanhemmiltani.
Olisikohan ollut kolmannen luokan nk. kesätehtävänä kasa sanantoja, suomalaisia sellaisia. Kymmenisen kappaletta, jotka piti opetella ulkoa. Yksi jäi päähäni soimaan, iskostui tajuntaani, pureutui luihini. Ennen kuusia kumarran kuin kumarran kunniatonta. Sitä hoin joskus erään kielten opettajan tunneilla suhteellisen tiuhaan. Ja parin muunkin "auktoriteetin".
Siksikin minulle on "kiiltävä kenkäisten" (tulee sanonnasta: Ei kiillotetut kengät herrasmiestä tee.) jokseenkin turha koettaa äänen korottamista, minkäänlaisena uhkaavana eleenä jonka avulla taipuisin. Voin olla nainen (heikko), voin olla jokseenkin vielä nuori (kokematon ja ...parkkaantumaton), mutta minulle on turha korottaa ääntä, pelotteena.
Jos tässä ollaan aikuisia, niin sitten ihan tasapuolisuuden nimissä... Kai vastapuoli sitten haluaa tulla itse kohdelluksi kuten toisia kohtelee. Mikä on taas tuttu sanonta ja ajatuskuvio mm. kristittyjen kuin myös muslimien uskonnoista. Ja käsittääkseni "vähän niinku kaikkien".
Kuva: täältä
Tunnisteet: Naisasianainen, palavat hihat, työ ja minä
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home