"Kokki - hälyytä murharyhmä!"

No ei aivan sentään (ehkä), mutta tapauksesta on jo ilmoitettu porraskäytävän eteistaululla. Se voi tuntua nillitykseltä ja ylireagoinnilta, muttei se sitä ole.

Miksi pitäisi olla ok, että joku käy repimässä ja heittelemässä kukka-asetelman pitkin tasannetta (tässä pahimmat on nostettu jo pois lattialta, eli rikospaikka on korruptoitunut) ja vielä rosvoaa siitä kaksi isoa ruusua?

Tai kuten tapaus "Elefantin" yhteydessä voidaan kysyä: Miksei sitä olisi pöyristynyt tai kokisi henkilökohtaista mielipahaa?

Kun Sturenkadulla ovestamme vietiin niin katalasti ja julmasti kananretku (sellainen muovinen kanaretku, joita myydään koirille leluiksi) silkkinauhoineen, niin happi meinasi loppua keuhkoista. Tyrmäys oli valtaisa. Joku oli päättänyt, lähestynyt, ojantanut kätensä, tarttunut, liikuttanut, irrottanut, siirtänyt vaikkapa laukkuunsa, päättänyt kuitenkin ottaa, varastaa kananretkun ja poistunut. Eikä katunut, palauttanut.

Mutta ehkä muutaman viikon sen jälkeen ovessamme roikkunut "surugranssi" teki selväksi, ettei kananretkua ihan noin vain unohdettu, tapausta sivuutettu. Tyhmempikin tajusi tekstin: "Kananretkua kaivaten, Hanna ja lapset" ja fiksumpi satiirin.

Kukka-asetelmassa on vielä sekin, että se on yhteinen. Yhteiseksi iloksi tarkoitettu. Joku on tuonut ruukun, joku laittanut köynnöksiä. Ehkä muutakin, joka on sittemmin viety. Minä ostin ruusut ja punertavat kukat, että asetelmasta tulisi taas asetelma. Se ei ole edes sama kuin, että rappumme pitäisi maalata. Se on taloyhtiön asia päättää ja hankkia urakoitsija. Tai ainahan yönpimeydessä sekin voitaisiin tehdä itse...

Kukka-asetelmat ovat extraa ja siksi kun niiden kimppuun käydään herää miettimään: Kuka suuntaa suuttumuksensa tekokukkiin?