Räppii, ruotsiräppii

Räp. Kun olimme pieniä ihmisiä luokan pojat olivat kovasti kiinni Public Enemyn imussa. Oihan muutamilla isompiä veljiä. Tytöt tajunneet niiiiin mitään! Sitten tuli Vanilla Ice ja Raptori, tytötkin tajusivat jotain. Sitten tuli Marky Mark sekä Kris Gross (vai mikä se nyt olikaan) ja osalla tytöistä meni jo yli.

Silloisen ajan ja tämän hetken väliin mahtuu yhtä sun toista, naisräpäyttäjiäkin (Salt'n'Pepa, Missy Elliot...), ulkomaalaista ja kotomaista. Kaiken näköistä ja kuuloista sanallista tarjontaa, runsaasti. Isoa ja pientä kirjainta.

Kun luin kirjaa Bronx - Vapauden vangit, niin useampaan kertaan meitin sitä kuinka hyvin pikku räpit täällä tuntevat sitä kulttuuria mistä mm. vaatetus on peräisin ja mm. sitä millaisia tunteita sininen tai punainen väreinä jossain päin maailmaa samanikäisissä herättävät...

Ostin tänään Jaakon tunnareilla Mange Schmidtiä iTuneista, että on vapuksi musaa. On Glassiiiigt perusveriona, instrumentaalisena sekä vielä acappellena! Plus sivuilta löytyi vielä sanatkin.

Glassigt-kappaleen videossa (kts. kuva) herr Schmidt on pukeutunut naamaansa ja kulttuuritaustaansa sopivasti tummaan pukuun ja valkoiseen kauluspaitaan. Mutta sivuilla kaikissa kuvissa herr Schmidt on sonnustautunut tyypilliseen "rap-asuun", verryttelyasuun ja lippikseen. Tylsäääääää! ja niin Kevin Federline! Mutta ehkä räp-genre on vain kaavoihinsa kangistunutta ja suppeaa - ensidig.