Vallanvaihto

...On uusinta uutta, kuuminta hottia. Enkä sano etteikö lainkaa paha asia. Kenties tämä oli juuri se mitä moni kaipasi. Eri syistä tosin. Siis eri ihmiset. Tässä on mahdollisuus, erilainen eritahoille, mutta kuitenkin. Mahdollisuus.

Mahdollisuus muutokseen, kasvuun (henkiseenkin) ja uudistumiseen.

Ja jos vastaikkainasettelun aika todellakin on ohi eikä sitä enää ole eikä tarvita, niin meillä ei voi olla mitään hätää. Jos puolueiden välillä ei ole kerran mitään eroja ja porvarihallitus, siinä missä punamulta, pitää huolta jokaisesta, myös vähempi osaisesta, niin ei hätää. Näinhän on luvattu. Ja vielä paljon hyvää till.

Katsotaan nyt miten käy. Pertti Salolainen ja Sauli Niinistö saattavat edustaa sellaista... harriholkerimaista linjaa, puolueensa sisällä. Siis jo hieman humaanimpaa elämänkatsomusta, jota on koetelleet henkilökohtaiset tragediat, koettelemukset ja henkiset kasvut. Erilailla kuin nuorempia, nälkäisempiä urapetoja, joilla on vielä verenmaku suussaan. Kuten Niinistö illalla sanoi, nyt Kokoomuksen hartioilla on suuri vastuu.

Minä en vain ymmärrä mistä se Matti Vanhanen keksi sanoa, että heillä oli paras ryhmä ja porukka. Eipä ollut. Kokoomus teki valtavan saavutuksen ja voitaisiin sanoa, että Kokoomuksella oli paras joukkue, mutta en unohtaisi myöskään Perussuomalaisia. Sillä heillä ei tasan ollut samanlaista budjettia, resursseja kampanjoida kuin isommilla. Se vaalivoitto minkä Perussuomalaiset näissä vaaleissa nettosivat, oli työvoitto. Ja sitäkin tulee arvostaa.

Demarit saavatkin miettiä vähän muutakin kuin sitä mikä oli nimenomaan tässä kampanjassa vikana. Syitä saattaa olla paljon ihan muuallakin kuin muutamien viikkojen kampanjoinnissa. Pitäisikö paljon enemmän tehdä vaalien välillä? Silloin voitaisiin ajatella, että itse vaalikampanjointiin ei kasaantuisi samanlaista painetta ja se toimisi kuten tavataan sanoa: muistutuksena siitä mitä viestejä neljä vuotta on ulos päin suunnattu.

Monoteistinen suhtautuminen puolueen sisällä ei selkeästi ole se kaikista rikastuttavin. Ylläri! Kun isoon puolueeseen mahtuu vain yksi Jeesuslapsi kerrallaan, niin siinä todella on munat yhdessä korissa, kaikki yhden kortin varassa. Sellaista ei yleensä tavata tehdä kuin äärimmäisessä tilanteessa. Johon nyt SDP on itse itsensä ajanut. Typerällä sisäisellä politiikallaan.

Missä ovat nuoret? Mistä edes tulossa uutta verta? Missä ovat nuoremmat kunnallisvaaliehdokkaat, kansanedustajaehdokkaat? Mistä heitä ollaan nostamassa? Ketä ovat puolueen huomiset toivot, tekijät ja taitajat? Kuka kaipaa puolueen sisään uusia naamoja, että ns. huomennakin olisi SDP:llä yli viisikymppisiä... jäseniä, ehdokkaita ja edustajia? Edes piiritoimistoissa.

Kun ei olla piiiiitkiiiin aikoihin haluttu panostaa tuleviin polviin, uusiin tekijöihin, lupaaviin lahjakkuuksiin, puolueen luonnolliseen uusiutumiseen, niin silloin tulos näkyy mm. näin. Sen EI pitäisi olla yllätys, sen EI pitäisi olla ihme.

Jos ja KUN yhden eduskuntavaalikampanjan suurin huoli ei ole puolueen menestys niinkään, vaan sen yhden ehdokkaan, niin minä sanoisin että silloin punainenlanka on kadotettu. Liikutaan veitsellä leikattavassa sumussa, rankasti vuotavalla veneellä ja kaiken lisäksi ilman sumutorvea. Sitä mennään todennäköisemmin karille kuin satamaan.

Jos ja KUN esimerkiksi Helsingin piirin vaalitoimisto osataankin sijoittaa niin, ettei sinne osu kukaan vahingossakaan paikalle (niin paitsi murtovarkaat, mikä on luonnollista), niin voidaanhan sitäkin pitää tietyllä tapaa lahjakkuutena. Sillä harva kykenee moiseen. Useimpien järki ja puhdas tilanvuokraan menevä rahallinen sijoittaminen (siis järki) eivät siihen pysty. Kuinka kapitalismin ja markkinatalous"hömpän" vastaista toiminta ja ajattelu onkaan, jos kieltäydytään hyväksymästä sitä perussääntöä, että liiketilan (joksi vaalitoimistokin voidaan lukea) kolme tärkeintä kriteeriä ovat: sijainti, sijainti ja sijainti?

Jos ja KUN puolueella on yksi henkilö, naama, jota suuri osa kansasta pitää fiksuna ja monella tapaa jopa ei-demarimaisena, mutta joka ei ole kuitenkaan ihmisiä/kansalaisia/äänestäjiä kylmäksi jättävä, niin miten tuo henkilö voitaisiin ohjastaa myös puolueen imagon ja julkisuuskuvan ...sanotaanpa vaikka kohottajaksi? Varmasti voitaisiin. Jos haluttaisiin. Mutta mikäli törmäämme jälleen monoteistiseen suhtautumiseen ja ajatteluun "muut jumalat ovat vääriä jumalia", niin olemme jälleen ladanneet kaiken yhteen koriin.

Jännittävää oli huomata, että Keskustalla oli Helsingissä paljon nuoria ehdokkaita. Mm. Alisha Hasan, jolla oli ainakin 2 suurtaulua Herttoniemen ja Hakaniemen metroasemilla. Jotka eivät ole ilmaisia. Veikkaisimpa, että Keskusta tukee myös rahallisesti nuoria ehdokkaitaan, joiden ei ollutkaan tarkoitus nousta eduskuntaan näissä vaaleissa, ei ehkä vielä seuraavissakaan. Mutta kunnalisvaaleissa kenties jo. Nk. tuotekehittely pitää vain aloitaa tarpeeksi ajoissa. Tehdä uusia ihmisiä tutuiksi.

Ja tätähän ei tee SDP. Hyvä kysymys voisi olla vaikkapa: Miksei?

Kuvat: täältä ja täältä