Ydinvoimaa

Ylen Radio Peili rocks! Se on jotakuinkin ainoa radiokanava, jota meillä kuunnellaan. Aamiaisella, arkena ja viikonloppuna, autossa, isän autossa...

Puhetta, puhetta, koosteohjelmia, puhetta, ajankohtaisia ohjelmia, tiedeohjelmia, puhetta, uusintoja, puhetta... Jotain mitä on kovin vähän useimmilla ratiokanavilla. Valitettavasti.

Osuin tänään isän kanssa autoon. Isäni, joka oli pakotettu pois työpaikaltaa, kun ikäloppu täti saapui kaupunkiin, oli jotakuinkin kuin talviuniltaan kevään tuloon herännyt mesikämmen. Tulenarka.

Radio Peilissä meni Tiedekahvila ja Gaian kosto. Eero Paloheimo puhui ydinvoimasta toimittaja Erkki Kauhasen kanssa.

Itsekään en ole ortodoksinen tai poliittinen ydivoiman vastustaja. Jos todellakin olisi argumentteja, jotka olisivat kestäviä minäkin voisin ajatella ydinvoimasta aivan erilailla.

Ja kuten Paloheimo toteaa ydinvoima on jo vanhaa teknologiaa ja siihen suuret satsaukset ovat kokonaan pois uusien teknologioiden kehityksestä. Sekä se, että uraania ei riitä loputtomiin. Tässä ollaan siirretämässä todellista ongelmanratkaisua todellakin vain seuraaville sukupolville. On siis järkiperäistä vastustaa vanhanteknologiaan panostamista, tulevaisuuden kustannuksella.

Minustakin vastustaminen vastustamisen vuoksi on vain typerää. Vastustaminen ilman asian pohdintaa tai järkeen perustuvaa argumentointia on minustakin ...dorkaa. Olipa poliittinenase (lyömäväline) mikä tahansa ja valittu sitten vain siksi että "se herättää ihmisissä tunteita" tai ns. kuuluu asiaan on vain... kuten sanonta kuuluu: How low can you go?

Samoilla linjoilla olen myös siinä, että poliittinen lähestyminen on ollut ...mielenkiintoista. Vasta kun suuret joukot, massat huomaavat ettei muutamien "pellepelottomien" pirujen seinille maalailut olekaan vain julkisuudentavoittelua ja hölynpölyä, niin poliitikot uskaltavat ottaa asian kunnolla käsittelyyn.

Harva laittaa itsensä likoon ja on valmis periaatteellisiin keskusteluihin per asia useamminkin kuin kerran. Kuten Matti Vanhanen, joka ei enää koe, että periaatekeskustelua ydinvoimasta tarvitaan, KUN kymmenisen vuotta sitten sellainen käytiin. Niin. Viime vuosituhannella.

Liikaa todellakin painaa se menettääkö yksittäinen poliitikko tai puolue kannatustaan, kuin että toimisivat kuten "sisimmässäänkin" tuntisivat oikeaksi. Ei. Enemmän painaa poliittinen"viisaus". Eli että taktikoidaan vain sillä kuka tai ketkä ovat suurimpia puolueita, eli vallassa. Vallassa vallan vuoksi. Ja toimia kuin trendien mukaan. Ei tulevaisuuden.

Kuten usein viisas isäni sanoi: "Joidenkin tulisi vain ajatella asioita sadan, kahden sadan vuoden mittakaavassa--", aivan. Tosin sitten aina yhtä kärsimätön geeniluovuttajani jatkoi: "-- Mä en nyt jaksaisi kuule osallistua. Usko jo". Ja tässä on monesti se miksi massa ei tunnu älähtävän. Kukapa haluaisi liikaa osallistua? Sitä leimaantuu niin helposti pirujen seinille maalaajaksi, hulluksi fanaatikoksi.

Kuva: täältä ja vähän till