Isä & Äiti

Joidenkin mielestä minulla on sairaan lämpimät (ei siis sairaan siistit, vaan sairaan niin kuin sairaus/tauti) välit vanhempiini. Well, elämä on. Sairas.

No pitkältihän asia johtuu siitä, että olemme kaikki samalla alalla ja teen hommia molemmille, autan avaamaan vaikkapa jpg-tiedoston, noin kärjistettäen. Mutta varmasti silläkin on oma painonsa, että olen ainut lapsi (ja vielä NIIIN ihana sellainen). Ja sitten... mitään hyviä selityksiä ei ole.

Pienenä olin molempien mukana töissä. Enemmän isän, koska miehenä isällä oli (tietenkin) "parempi" asema ja persoonana se on sellainen, että... No, harva nukkuu työhuoneensa lattialla kapalevyillä ja viettää siellä kaksi viikkoa putkeen. Joskus minäkin olin isän kanssa tekemässä niin sanottua kolmatta(kymmenettä) vuoroa, nukuin tosin riippukeinussa.

Vanhempien kanssahan palaa herkästi hermo. Se on ihan salettistiletti. Mutta harvassa ovat ne ihmiset, jotka ovat jumissa sinuun niin, että niille voi huutaa ja olla hankala lähes mielin määrin. Toisaalta tämä teoria on kaksisuuntainen, mikä on varsin ...rasittavaa. Mutta tasa-arvoisuus ja solidaarisuus ja jaadi, jaadi, jaa.

Mutta minä en ole ainoa lähipiiristäni, jotka puhuvat vanhempiensa kanssa päivittäin puhelimessa, näkevät päivittäin tai vähintään viikottain. En toki, sehän olisi omituista. Friikkiä. Meistä, minusta ja ystävistäni taas on outoa, ettei joku tiedä mitä perheelleen kuuluu, outoja tai eivät.

Minä tiedän jopa Annan vanhempien kuulumiset ja mitä Annan äiti on naapurin tytön kanssa jutellut. Tai mitä Suskin äiti ja Jude ovat puuhailleet ja kenet Jude on nähnyt menevän Helsinki Clubille silloin ja silloin. Jonnan äiti nyt soittelee ihan suoraan minulle ja näenkin Rayaa melko usein. Vapun äiti kokee joskus, että Vapun lisäksi minun olisi hyvä mennä katsomaan vaikkapa Steiner-koulun "huippumahtavaa" Lapualaisooppera pläjäystä ja vie meidät katsomaan sitä. Olimmehan jo yli 25-vuotiaita.

Me vaan pidämme toisistamme huolta. Sitä se on. Kuten eilen ja tänään, itseasiassa uusinnan uusinnassa, filosofi Riitta-Maija Ollila sanoi, että keskiverto ihmiset luovat yhdessä paremman, luovemman, tehokkaamman, vahvemman ja lahjakkaamman tiimin kuin mikä heidän yhteenlaskettu osaaminen, lahjakkuus jne. olisi erikseen. Plus, pikkaisen sekopäisten ja hupsujen ihmisten kanssa on niin paljon helpompaa ja parempaa olla.

"Pidä huolta itsestäs ja niistä jotka kärsii..." Ja niin edelleen. Elämä on, laiffii.