Luovuttaja

Sain tänään kaksi (samaa) viestiä Veripalvelusta, kutsua verenluovutukseen. Kuinka sattuikaan. Olin ajatellutkin asiaa, mutta se oli taas painunut muistin perimmäiseen nurkkaan. Kun koko syksy meni flunssien kourissa ei verta voinut luovuttaa. Ei edes pikku nuhassa, kokeiltu on. Siis päätin kääntyä Yrjönkadun kautta, matkalla väliaikaiselle toimistolleni.

Viimeksi käydessäni halusin tietoa luuydinluovutuksesta. Se osoittautui harmillisen hankalaksi. Paperit piti tilata kotiin, kun ensin oli lukenut infoesitteen, jonka olin jo aikaisemmin lukenut. No soittelin ympäriinsä Veripalvelua ja vaadin saada sähköpostilla pläjäyksen, "Eikö teillä todellakaan ole aineistoa sähköisessä muodossa? Tehän säästäisitte taas yhden postimaksun...". Ja kas, kas. Spostini kilahti. Minulta voi tuota pläjäystä vaikka halutessaan tiedustella.

Nyt minulta kysyttiin haluanko jatkossa luovuttaa myös "muita verituotteita", kuten plasmaa tai erikoistapauksissa potilaalle juuri sopivaa HLA-arvoista verta. Totta kai.

Sillä todennäköisyys vaikkapa luuydinluovutukselle tai edes erikoisverenluovutukselle on varsin pieni. Ja jos kutsu käy, niin ei se vaiva ole kovin mainittava sittenkään.

Luovutin viidettä kertaa. Kokeilemassa olen käynyt varmasti saman verran. Milloin olen ollut vuoden sisään akupunktiossa, pyörtynyt Stockalla, ottanut tatuoinnin tai ollut flunssassa. Yritetty on, mutta luovuttamaan ei ole päästetty. Siksikin minusta Veripalvelun Sydämestä-lehden kansijuttu oli ihan kökkö. Mikko Leppilampi on käynyt toistamiseen verenluovutuksessa. Hoh hoijaa. Noh, jos se saa nuorisoa liikkeelle, niin ihan ok.

Minä olen ollut retuperällä verenluovutuksen suhteen. No, nykyään on helpompaa talsia Yrjönkadulle, joten tässä on tapahtunut kylläkin muutos. Pienenä Markku-serkun kanssa istuimme Kivihaan Veripalvelun kahvilassa ja söimme itsemme täyteen, kun odottelimme isiämme. He luovuttavat mm. plasmaa säännöllisesti. Risto-sedällä on oikein sellainen erikoismerkkikin, jonka saavat kymmeniä ja kymmeniä kertoja luovuttaneet.

Kun täytin jälleen kyselykaavaketta mietin eilistä Pornon kuolema -dokumenttia. Ja sitä miten kivaa on, ettei ole vaikkapa HIV:iä. Mietin sitäkin, että on kiva olla tylsä (kun ei käytä kamaa, naiskentele ympäri kaupunkia jne.), kun sitten voi luovuttaa vertansa. Koska kysyntä on todellista ja sillä on merkitystä. Ja mietin sitä dokumenttia taas ja sitä kuinka tyhmiä ihmiset on (mm. jotkut pornotuottajat ja Paavi), etteivät ymmärrä kondomin etuja.

Kun olin luovuttanut join mehua ja kahvia, söin sämpylän ja jatkoin matkaani. Luovuttaminen on ihan ok.