Vajetta päässä

Tehdäänniin, etten lue tätä merkintää kertaakaan läpi ja korjaan vain ne kohdat, jotka näpytellessäni huomaan. Hyvä.

Kello on puoli kaksi, olen edelleen töissä. Päivä tai siis aamu alkoi jo kahdeksalta, joten onhan tässä tullut oltua... Eilen oli jota kuinkin sama homma. Silmät ristissä yritän pitää itseäni hereillä, näin. Ja voi kuinka pahalta tuntuu ajatellakaan, edes hetkeä petiä joka odottaa kotona. Ja sitä että saisi kömpiä peiton alle ja nukkua kokonaiset kuusi tuntia.

Tällaiset 08.00–02.00 päivät ovat vähän raskaita. Aivoissa ei kulje enää edes hippunen sähköä, saati jotain fiksua. Enempää ei uskalla tehdä työtä, koska virhemarginaali sen kuin kasvaa potenssissa. (Toivottavasti tuo ei ole se väärä termi.) Eikä aamulla ehkä ole enää muisti kuvaa siitä , miksi jotain tuli tehtyä niinkuin tuli.

Lisätään hiukan vaikeusastetta. Puhu ammattitermejä englanniksi. Hmmp. Ja vaihda kieltä lennossa. Muista tuo ja tuo, vastaa puhelimeen, juokse avaamaan ovi, laita meili, tulosta se ja tämä ja omalta koneelta ei se juuri yhteys edes toimi.

Niin, vaikka mitäpä uutta tässä nyt edes olisikaan.

Nyt sananen teille, jotka olette sellaisia, jotka teetätte asioita kuten grafiikkaa, taittoja, juttuja ja "kaikkea kivaa" muilla kuin itsellänne. Aineistolla tupataan tarkoittamaan IHAN aikuisten oikeasti vimpan päälle valmista aineistoa. Ei mitään rustailuja, funtsailuja.

Sillä veivaamisen määrä ei tästä maailmasta lopu, mutta sitä voi minimoida. Ja työtehokkuuden ja kannattavuudenkin kannalta olisi vain järkevää, jos homma olisi oikoluettu, muutokset ja uudet oikoluvut tehty, merkitty kohdat, minne mikin tulee tai ei tule. Poistettu liiat asiat, etteivät ole sotkemassa pakkaa entisestään.

Sillä jos niin olisi nytkin käynyt, olisin jo saanut nukkua monta maukasta tuntia.Ja ehkä myös jotkut muutkin kuin minä.