Fantastic & Fabilous

No niin. Nyt olen jo kotona ja käynti Kirstinkulman kiskalla piristi mukavasti. Palkitsen itseni kahdella siiderillä, Fab5:llä ja... hyvällä mielellä.

Perjantaista aina tähän iltapäivään olo oli jokseenkin haastava. Iso urakka päällä, niukkaakin niukempi aikataulu ja ns. pakka IHAN hajalla. Jälleen kerran olin oikeassa, jo viime viikolla. Aineiston tuleeee-ee olla (jumankauta juu nääs päivää) kunnossa tai kohta homma on reisillä. Ilman Tiinaa olisikin ollut.

Vähän tuntuu siltä, että Tiinan kanssa päästään iskujoukon tapaan komennukselle, tässä vielä. Jotenkin tuntuu siltä, että se on ihan täysin mahdollista.

Ja ihan vain siksi, että osaataan ajatella eteen päin, kokonaisuutta ja tajutaan aikakäsitettä. Ja jos tämä seikka on joillekin vähän outo, niin avaan termiä hiukan. Aika on rajallista.

Se, että tajuaa mitä valmisteluilla voidaan saada aikaan on merkittävää. Pohjatyö, pohjatyö, hyvät ihmiset. Ei säädetä, vaan varaudutaan. Pitää olla kuria ja itsekuria. Pitää osata toimia tilanteen mukaan sekä nopeasti muodostaa uusia suunnitelmia. Ja jossain vaiheessa pitää vain ottaa käyttöön malli: Nopeita päätöksi, helppoja ratkaisua. Välillä pitää elää Martti Servon sanoin: kikkaillen.

Pitää osata kielioppia, olla nihkeilijä, ymmärtää suomenruotsalaisia ja olla vaan helevetin hyvä, tajuta että tajuaa(joskus muita ennen ja paremmin). Lopulta kyse oli taas siitä, että näin tällainen asia vaan pitää viedä loppuun. Ei siinä oikeastaan mitään ihmeellistä ollut. Jos näyttää siltä, ettei se projektivastaava olekaan ihan "mies oikealla paikalla", niin se pitää varjoissa syrjäyttää ja sen sössimiset ennakoida.

Kuten Timmo viikonloppuna myös usein tuli sanoneeksi: less is more. Ainakin mitä sähläämiseen tulee.

Minä päätin kyllä, että taitaa olla vaan parempi ihan omasta asemastaan sanoa heti kättelyssä, jos homman huomaa luisuvan metsään, että "jos tämä ei mene nyt jakeluun, niin huomaatte sen ikäväksenne kyllä jo huomenna, että olen nyt oikeassa". Oli kyse sitten vaikka asiakkaasta ja sen herkkänahkaisuudesta, ihan sama. Mutta lopulta kyse onkin juuri asiakkaan hyvinvoinnista ja siis siitä, että duuni saadaan tehtyä. Mielellään vielä hyvin. Ja ai niin, aikataulussa.

En minä väitä, etteikö olisi ollut hauskaa ja mukavaa. Opin taas pari seikkaa, vaikka oppirahoja tulikin häpeänä maksettua (painon pojille pitää keksiä edelleen jotain.) Tiinan kanssa saatiin olla taas oikeassa ja näytettyä vähän kaapin paikkaa. Tutustui uusiin ihmisiin. Toiset olivat todella mukavia tuttavuuksia, yhden olisi voinut äänestää pois "saarelta". Huomasi, ettei sitä ehkä ihan turhaan tullut käytyä Laajasalon kouluakaan. Ehkä sen oli tarkoitus mennä juuri näin.

Summa summarum: Kyllä kannatti. On hyvä olo. Uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia. Hei! Todella hyvä olo. Pitkästä aikaa taas nautti/nauttii siitä mitä tekee.

Sanottava on vielä sellainen asia, että... Kehut tuntuvat ihan hyvältä. Oikeastaan ne tuntuvat todella hyvältä, vaikka se vähän vetääkin hämmentyneeksi. Olkoonkin jenkkimäistä leiskutusta, niin kun siitä sipaisee sen 40% pois, jäljelle jää silti törkeän hyvä olo.

Vaikka yltiökriittinen asenne ja jatkuva vittuilu pistävät kiukuksi ja niissäkin on oma voimansa, niin ei tämä positiivinen kiittäminenkään huonosti aja eteen päin. Tulee olo, että "Odotas kuule. Mäpä teen vielä näin ja näin ja sitten vielä viilaan tota". Tosin joskus se rajallinen aika ei ihan kaikkea suo.