Tavataan seit-se-mäs huh-ti-kuu-ta

Jonna osasi laskea tässä yksi päivä (joo kyllä se osaa), että edellisestä varsinaisesta luokkatapaamisesta on jo neljä vuotta.

Nyt sellainen on taas tulossa. Perjantaina 7. huhtikuuta on ensinnäkin Suomen vanhimman Steiner-koulun ja siis toisekseen meidän oman koulumme 50-vuotismegapiletykset Lehtikuusentiellä. Aivan.

Vaikka minusta uusi Mikael-sali onkin ihan tyhmä ja vanha oli paljon gruuvimpi, niin sinne olisi tarkoitus mennä. Aloittelemaan (siis ei sillee), keräämään ahdistusta, angstia ja lämmittelemään muisteloita. Ja hei! Bossekin stiletisti tulee.

Mutta se rahallinen lahjus voidaan varmastikin unohtaa. Ei millään pahalla mihinkään suuntaan. Jotenkin nämä keräystyyppiset jutut on nähty. Ei tule toimimaan.

Kun tämä vähän kaikenlainen aktiivisuus taitaa olla ihmisitä edelleenkin leimiä. Kun sehän on tunnetusti noloa olla julkisesti innoissaan. Ja kaikista kotipileistä ja muista rojekteista kumpuaa syvä epäily, että joopa joo... Amberi on ainakin myöhässä ja Jutusta voi myös hoputella, jotkut eivät kehtaa tulla ja muuta sontaa. Mutta yksi asia on faktaa: Mia ja Satu kulkevat edelleen samalla bussilla.

Yksi asia on sellainen, joka vie hauskalta ajalta siivet. Oman itsensä ja tekemistensä puoliteennäinen selittely ja joku kuuleilu. "Siis mä olen sitä ja sitä ja sitten luin tätä ja tätä. Olen seurustellut nyt niin ja niin kauan, ollut kihloissa, asun siellä ja täällä, mulla on neliöpää, massii löytyy aina ja plaa, plaa, nykyään leidit lakoo mun edessä eikä mulla ei olekaan muuta sanottavaa".

Jokainen voisi printata köpön CV:nsä ja jakaa sitten niitä, että päästäisiin niistä kankeuksista seuraavalle tasolle. Ja ihan turha tulla pätemään, sillä se tiputus maanpinnalle tuntuu vaan pahemmalta. Tätä tarvitsee tuskin edes luvata.

Voin tässä kertoa, että...

- Meikä ei tee mitään, mitä ei ole pakko ja sitten jos jotain tehdään, niin se tehdään kunnolla ja kun se on tehty, niin se onkin sillä selvä. Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan vaan. Mä olen Sami Hyypiää lainaten: Juuri niin hyvä kuin olin edellisessä matsissa [lue: projektissa]. Eli tällä hetkellä ihan helevetin hyvä. Riittää kunhan minä, yhteistyökumppanit ja etenkin asiakas ovat tätä mieltä.

- Meikä tuntee ihan vitusti kaikkia hyviä tyyppejä ja kahden puhelun päässä on vaikka ketä. On verkostot ja suhteet. Mutta se on tasan meikän asia ja turha niistä on kertoa kaikille.

- Meikää kiinnostaa enemmän kasa kiviä kuin jonkun vi**un tutkinto ja kököt jutut. Niin vähän asiat ovat muuttuneet.

Ja ihan kun ollaan nyt niin nostalgisia, kuuntelen The Curea. Se kun oleellisesti liittyy tuohon kouluaikaan, minun kohdallani. Ja kun on tehnyt vähän pidempää päivää, tuskaillut ja ollut murhakin mielessä (noin leikkisästi), niin tämä sopii tunnelmaan oikein hyvin.

Joisikohan sitä taas luokkatapaamisessa G-Pisteen kanssa itsensä ihan hassuksi? Hmmm. JP:n kisakuntokin on kuulemma taas löytynyt, joten hittolainen! Ja sitten poltetaan tupakkia kaikkien puolesta ja heitetään mummontohveleita huiviin. Jotenkin näin se varmaan menee. Voisi ajatella, että mentäisiin ihan pitkän kaavan kautta... Onhan sitä korkeanpaikanleirikin sitten takana (Italian reissu).

Eiköhän.

Kuva napattu: http://www.double-whammy.com/main.asp?id=78