Matka jatkuu

Olemme Sienassa. Eilen oli italialainen isanpaiva, jonka johdosta (tai jonkin muun) taalla oli jonkinsortin kujamarketti-jutska. Siis kujalla kaikkea makeasta sukulaadista turhanpaivaiseen roinaan myynnissa.

Tama on makinen kaupunki. On nousua ja jyrkempaa nousua ja sitten ihan vertikaalia nousua. Mietin, etta paikallisilla on pakko olla hyva yleiskunto, koska ainakin itse olin ihan loppu, kun vihdoin ja viimein paasimme hotelliin, rinkkojen ja viinilaatikkojemme kanssa. Hotelliin, joka on kylla melko karu, mutta ensimmainen paikka jossa ei vilu tunge luihin eika ytimiin.

Eilen siis satoi ja tanaankin on hitusen mahdollista, etta vodaa tulisi. Tarkoitus olisi kavella linnoitukselle ja jotainn pokoilla. Ehka ensin kuitenkin kahvia. Nyt kun Luccan juna-aikataulutkin on katsottu valmiiksi.

Ihmettelen kovasti miksei yhta hyvaa jaateloa saa meilta. Onhan suomalainenkin jade ihan maukasta, mutta sanottava on, etta ihan erilainen elamys on valita Gelatarian tiskilta kaikkien herkullisten vaihtoehtojen joukosta juuri sellainen, itsensa oloinen yhdistelma.

Tama on niin hidas yhteys, etta menee budjetti sekaisin. Parempi onni vaikka Genovassa.