Ihan sairasta

Reese Witherspoon (syntynyt 1976) on jo kolmen lapsen äiti. Kuten ystävän parikymppinen pikkusisko asiaa kuvaili: "IHAN SAIRASTA!".

Minun äidinäidillä oli minun iässäni viisi (5) alle kouluikäistä lasta. Viisi lasta, mies, omakotitalo huollettavana ja ihan työtyö.

No jos minullakin olisi työ, josta tienaisi kuten Reese, niin lastenhoitajaan varmasti olisi varaa ja varmasti töihinkin kakarat voisivat tulla hengailemaan, jopa ihan omaan asuntoautoon.

Mutta maailmat ja elämät ovat erilaisia. Eikä Vanhasen Masan puheet ole tehneet tätä jälkikasvuston hankkimista ja sen työhön yhdistämistä sen helpommaksi kuin Paavokaan. Kun pitää miettiä urakehitystä (millaista työtä haluan tehdä ja kuinka pitkään, milloin voisi päästä eläkkelle ja mitä työtä voisin tehdä niin kauan ja millaisia valintoja pitää tehdä, voinko ajatella niin ja näin...) ja samalla vastuu "kontroilloidusta lisääntymisestä" on itsellä, niin turha odottaa mitään vauva-buumia.

Minun ikäisistäni yhtälailla ihmiset hankkivat lapsia ja ovat hankkimatta. Ennen ei ollut ihan näin fifty-sixty, nyt on. Tässäkin asiassa on paljon samaa kuin vaikka ...monessa muussa yhteiskuntaan ja sen väestöön liittyvissä seikoissa. Kukaan ei vain voi tulla sanomaan: Nyt teidän kuuluu tehdä vauvoja, niin ettei paljasta nurmikkoa näy. Nuorten naisten työpanosta tarvitaan siinä missä nuorten miestenkin. Nuoria naisia pitäisi saada innostumaan sairaanhoidosta ja muusta, vaikkei siitä edes makseta kunnolla. Sekin on naurettavaa. Jotkut pitävät siis naisia edelleen älyllisesti itseään lahjattomimpina.

Jos Matti Vanhanen ja pojat kaipaavat suomalaisia vauvoja, niin mitä poikain pitäisi tehdä? Muuta kuin höpistä korulauseitaan? Tuollaiset "puuta, heinää ja muutama vesiperä" -miehiä tekisi mieli joskus ottaa olmimaisesta kravatista kiinni ja vähän pyörittää miestä kuin moukariaitauksessa.

Eikä rasittavia ole yksin vanhasenmasat. Niitä löytyy ihan likikin. Miehiä, jotka suureen ääneen puhuvat olevansa edistyksellisiä ja diipa daapa, mutta odotas vain kun kontrolli (ja äly) loppuvat, niin hupsista sieltä ne tietynlaiset puheet, odotukset ja asenteet nousevat pöydille tanssimaan kekkosmaista ripaskaansa.

Mutta miksei lasten tekoa ja uraa voisi yhdistää? Tai ylipäätään työssä käyntiä? Miksi parikymppisistä nuorista naisista, joilla menee opiskelujen suhteen ja siis varmasti työllistymisenkin kanssa hyvin, kokevat että kolme lasta kolmikymppisellä naisella on ihan sairasta?

Tai miksi nuoret naiset, joilla on useampi lapsi eivät koe voivansa lähteä työelämään ja hukuttautuvat kotiin, sohvatyynyihin?

Entä ne, jotka käyvät työssä, mutteivat ura mielessä ja joutuvat rankkaan lastenkanssa koostuvaan elämäänsä syömään rauhoittavia?

Miksi tasapainon löytyminen on niin vaikeaa? Ja miksei sitä haluta helpottaa? Voisiko edes naiset itse suhtautua ymmärtäväisemmin arjen rankkuuteen, niin ettei siihen tarvita rauhoittavia? Onko huono äiti sellainen, joka isän tavoin myöhästyy iltapäiväisin tarhanportilta vai viekä työ liikaa kummankin omasta, perheelle tarkoitetusta ajasta?