Go with the flow

It's not the size of the boat, but the motion of the ocean. Elämässä moni asia tuntuu vähemmän raskaalta tai enemmän miellyttävältä tai lontoonkielisellä tokaisulla elämä tuntuu vain laiffilta. Kyseessähän on ihan huuli ei mikään zen-lause, vaikka zenissähän hienoa on juuri se, että tämäkin voisi olla zeniä.

Aamulla heräilin kaljuksi itsensä ajaneen Jaakon vierestä (kyllä, joskus baarissa keksii vieläkin parempia ideoita) ja puliksi trimmatun Maire-koiran. Puhelimeen tuli viesti, että ystävien isä oli kuollut ja pojat lähteneet Pohjanmaalle. Tiedän, että pärjäävät hyvin, mutta tietenkin tuollainen, odotettu tai ei, pistää miettimään. Asioita, kesää, mansikoiden makua, pulun poikasia...

Eilen oli serkkuplikan rippijäiset, Kuusaalla. Me kävimme Maria-mummon luona kahvilla, kun Marian-päiväkin sattui olemaan. Seitsemääveljeä mummo ei kuulemma enää koskaan halua kesäteatterissa(kaan) käydä katsomassa.

Serkun juhliin isoset, lupauksistaan huolimatta, kerkesivät vasta kuuden jälkeen. Vetämään yhden säkeistön ja tavallista nopeammalla tempolla. Aivan kuten arvasin. Parissa ensimmäisessä paikassa ollaan puolikin tuntia, syödään ja lätistään ja loppupää pitää juosta hätäisesti läpi, jos suinkin edes keretään.

Rippikoulu on minulle hitusen ristiriitainen juttu. Itse odotin saavani uskonnollista kasvatusta/informaatiota, väittelyjä Jumalallisuudesta ja Jumalattomuudesta. Ehkä olin jossain ihan muualla, koska minä en vain viihtynyt hulapaloo "tehdään kaikkea greisiii"-meiningissä, yhtään niin hyvin kuin olin toivonut tai minun olisi oletettu. Minusta mielenkiintoisinta oli se, että yksi isosista oli (ainakin olevinaan) punkkari-ateisti, joka halusi patologiksi. Minua vaivasi jo silloin pinnallinen tapakristillisyys.

Eilen lisävarmistusta sai myös se, että me muutamme loppuvuodesta Itä-Helsinkiin, Laajasaloon. Tämä saattaa tuntua aivan sairaalta, mutta Anna, John ja Ozzy asuvat naapurirapussa. Ainakin siis vielä. Minusta on ihanaa, että tiedän jo nyt, että meillä on ihania naapureita. Toivottavasti tunne pysyy, molemmin puolin sellaisena.

Tänään kävin isännöitsijälläkin. On jollain tapaa hieman ikävää huomata, että tietoni ovat olleet siellä väärin tai vähintäänkin epäjärjestyksessä, mutta onneksi sen ei ole enää väliä, kun asiat on korjattu. Ja kun minusta puhutaan, niin yleensä jokin täysin perusluonnetta oleva seikka on väärin tai sitä ei vain ole.

Sain puhuttua tulevaisuuden suunnitelmista työn saralla ja vaikka se onkin levällään kuin Jokisen eväät, niin edes jotenkin asia alkoi paremmi hahmottumaan.

Kaiken kukkuraksi voisi miettiä tulevan asunnon ruokapöytää ja siihen tuoleja, mutta koska ei ole mittoja, niin se tuntuu kenties hitusen typerältä. Vaikka olenhan jo tehnyt ilman mittoja sisustussuunnitelmankin...