Muutos

Pidin meidän perhettä vielä joku aika sitten vaeltavana sorttina, kunnes tapasin erään vanhan koulukaverini ja tämän avomiehen. Kyseinen Juha on muuttanut oliko nyt 28 kertaa, kolmikymmenisen elämänsä aikana. Se on paljon se.

Alppiharjussa olen asunut nyt sellaiset 8 vuotta, se on suhteessa muihin asuinpaikkoihin puolet enemmän. Pidän tästä kohtaa Alppiharjua, Suur-Kalliota. Rakastan Leninin puistoa ja sen pientä virtaa, maastoa ja erilaisia vihreän sävyjä, villikaniineja ja salaisen puutarhan tunnelmaa. Kulman kiska on tuttuakin tutumpi ja samoin sen henkilökunta, parhaimpia ystäviä asuu kahden kulman takana. On maailman paras talonmies, oma lähiaseistamo, muutama eri mukava naapuri ja Majakassa hyvä palvelu.

Mutta joskus on pakko lähteä merta eemmäs kalaan. Ja onhan maailma ja Helsinkikin täynnä mukavia paikkoja. Löytyy muutama muukin kohta, jotka ovat aivan yhtä kelpoja paikkoja asua kuin juuri tämä kohta. Löytyy pari hassua korttelia, korttelin pätkää, taloa joissa voisin kuvitella asuvani, eläväni.

Vaikka mitään ei ole mielä sinetöity, niin minulla on jännitystä ja haikeutta mullinmallin oleva olo. On jännittävää muuttaa jouluksi isompaan asuntoon (jonne mahtuu piiiitkä pöytä), mutta toisaalta on haikea olo, koska samalla tavalla en juuri samojen ihmisten kanssa voi vain piipahtaa Kirstin nurkalle kahvittelemaan.

No minä selviydyn, Jonnakin selviytyy ja Janikin selviytyy. Tiina matkustaa useammin Itä-Helsinkiin. Jani ja Aki löytävät Laajasaloon ensimmäistä kertaa ja ylipäätään maailmasta tulee uudella tavalla jännittävä paikka. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Ystävyyttäkin.