Minä ja liikenne

Minulla on ollut ajokortti kymmenen vuotta. En ole muuta damagea saanut aikaan kuin isän erään auton sivulistan tuhoitumisen. Ja siitäki voi syyttää ihan itseään, tavallaan.

Minä yritän muistaa autoilijana jalankulkijat, pyöräilijät, rullaluistelijat/-lautailijat ja toiset autoilijat. Jalankulkijana taas vastaavasti kaikki edellä mainitut tältä kantilta ja silloin harvoin kun uskaltaudun pyörällä liikenteeseen jälleen muut.

Edelleenkin muistelen autokouluopettajani Tuikun oppeja ja pidän kädet mahdollisimman tunnollisesti kymmentävaille yhdessä, sateella lasken nopeuttani yleensä muutamalla kymmenellä kilometrillä, yritän pitää ajovälin riittävänä, lähteä valoista liikkeelle sujuvasti ja reippaasti. En ole vilkun vilauttelija, koska keskiviivalla ei tarvitse enää kertoa, että on aikomus vaihtaa kaistaa jne.

Sateella annan entistä herkemmin tietä ulkona ilman katosta liikkuville, koska totisesti toivon aina samaa, kun sateessa itse tallustelen. Kuljen oikeaa reunaa jalankulkijanakin enkä mene tupeksimaan liikennevaloissa pyöräilijöiden kaistalle. Koska sehän on aivan dumb-ass-toimintaa.

Ja kuitenkin joka päivä painelen koiran kanssa punaisia päin Sturenkadun valoista (kulttuuritalon edustalla). Uuden järjestelyn takia valot eivät tunnu koskaan vaihtuvan jalankulkijoille. Paitsi jos Kalliolanrinteessä seisoo auto. Silloin tulee tarpeeksi ajoissa painaa "tilaus"-nappia tai valot eivät vaihdu jalankulkijalle edes silloin kun Kalliolanrinteen autolle. Minä rikon lakia joka ikinen päivä. Mutta minusta tuntuu, että tiedän mitä moni autoilija ajattelee, kun tilaamani vihreä valo minulle/meille vaihtuu, joten kiidämme tien yli aina kun "alempien" valojen ansiosta syntyvä reilu väli tulee. Ja se tulee useammin kuin tilatut vihreät.

Muutoin jalankulkijana yritän pysyä paremmin ruodussa. Käytän liioitellusti heijastimia pimeänä aikana, koska minusta itsestänikin on joskus kauhistuttavaa, kun tumma hahmo yllättäen osuu kohdalle. Kaukana tai ei. En märällä tai rännällä yks'kaks päätä ylittää katua, koska todellakin toivon, ettei kukaan hyppää eteeni silloin kun olen ratissa itse. Katson tuleeko pyöräilijöitä, koska joillain heistä tilannenopeus on sellainen etten halua ohjaustankoa oman kaulani ympärille.

Liikennetietoa tulisi saada enemmän, niin koulussa kuin ihan miten vain ja vaikkapa Yleisradion toimesta. Liikenteessä kun on niin monta liikkuvaa tekijää, että omat tiedot ja taidot pitäisi pitää sen ja ajan mukaisina.