Mitä isot edellä – sitä pienet perässä

Sitä osaa arvostaa vasta kun se on mennyttä. Ainakin niin minä juuri nyt ajattelen. Ihminen on aina ollut sotaisa, mutta jossain vaiheessa minusta meidän, ihmisten, tulisi toimia kuten saarnaamme.

Kun emme ole enää "luolamiehiä" emmekä -naisia, niin silti sivistynyt ja kauaskin kantoisa ajattelumme joskus... vain kaikkoaa. Emme yht'äkkiä muistakaan mitään edellisistä ajoista emmekä kohtaloista. Sekin on mielenkiintoista.

Miksi teemme jotain, mistä aikaisemminkin on seurannut surua ja paljon pahaa? Niin yksilöille, yhteisöille kuin kansakunnillekin. Miksi juuri Se Vaihtoehto on helpoin, sitten kuitenkin, toteuttaa? Miten jollekin niin vahingolliselle löytyy hyvä oikeutus? Riittävä oikeutus? Tahtoa ja toimijoita? Ja kun sen suhteellinen hyvä on missä ja miten ilmaistavissa?

Minun sukuhaarani ei ole sotilaallinen. Minun isoisäni eivät ole olleet niitä, joille olisi kertynyt ansiomerkkejä sodista tai muutoinkaan. Ainakaan tiettävästi. Minä en ole kokenut sotaa kuin jälkipolven asemasta. Minä olen vain kasvanut yhteiskunnassa, joka vieläkin muistaa sotakorvaukset ja edelleen pohtii omia sotiaan ja sen jälkiseurauksia. Minä olen vain lukenut sodistamme, katsonut dokumentteja, istunut historian tunneilla ja kuunnellut niiden muutamien joita tunnen, jotka ovat sodan ajat eläneet, kertomuksia.

Minä tiedän yhtälailla maailman sodista kuten Suomenkin. Juuri kukaan tosin ei ole omasta piiristäni sotinut muualla tai joutunut niiden keskellä elämään. Olen vain nähnyt pienestä saakkaa kuvia kaupungeista ja maaseuduilta, Euroopasta ja muualta, itkeviä lapsia, aikuisia, tankkeja ja pommien räjähdyksiä. Lukenut sodista, kuunnellut uutisista kuinka jossain päin maailmaa taas niin ja niin moni kuoli, niin ja niin moni joutuu pakenemaan. Se ei hätkäytä minua, olen sen turruttama. Ja se ei ole hyvä.

Vaikken ole omakohtaisesti ollut sodan kanssa naamatusten minusta tuntuu, että sota on jotain sellaista mitä tulisi välttää. Jotain sellaista jota en toivoisi kenellekään. Ja siksi minä sitä vastustan.