Dillan dillan dillan duu...

Eilisestä saakka, taukoamatta on soinut päässäni Loituman Levan polkka. Ja huomioitavaa on, että en edes osaa sitä kunnolla tai kokonaan, joten renkutus on melko sietämätön.

No kävin sitten katsastamassa erilaisia versioita ja niitähän löytyi.

Oma henkilökohtainen suosikkini on kuvan unkarilainen (kait siis) pätkä, jossa on veljeskansa kiitettävästi löytänyt sen saman mentaalisen olotilan ja fyysinen olemuskin on mainion kotoisa. Ihan kaljaa myöten.