Anna hyvän kiertää

Tuoreita tunnelmia. Kaksi päivää kirpputorilla myymässä ja ihan ok tienestit. Mutta eihän sitä normaali ihminen sinne vain tienaamaan mene. Se on yleensä ollut ihan hauskaa A) ajanvieteää, B) vaihtelua arkeen sekä C) tapa saada vähän tavaroistaan rahaakin.

En tiedä oliko syy säässä vai miksi olivat tunteet ihmisillä niin jäässä. Ne ihmiset muistaa, jotka olivat hyvän tuulisia, iloisia ja mukavia. Ikävä kyllä suurinosa oli kuin myrkyn nielleitä. Hommahan menee niin, että kirpparilla voi ja saa tinkiä. Mutta kom-oon! Jos myssyn hinta on 50 senttiä, niin min EN jaksa alkaa vääntämään sitä leikkiä: "Aika kallis. 10 senttiä olen valmis maksamaan". Joopa joo. Varsinkaan kun ne ei leiki sitä tinkausta, kun "20 sentillä sen saat" ei tehoa. On vain se 10 senttiä. Kulman takana yksi mummo möi samanlaisia myssyjä 7 eurolla ja toinen 10 eugemonialla.

Siinä "löydöt" muuttuvat ryöstösaaliiksi, jos ja kun ilmainen olisi ainoa ja paras hinta. Jos siis sekään. Ja meillä hinnat olivat minusta ja muutamasta muustakin varsin kohillaan. Pari tuotetta yli 10 euroa ja kympinkin tavaroita vain pari hassua.

Yksikin täti sanoi: "Ai jaaaa... Eivät ole sitten nämä kaikki laukut samanhintaisia, vaikka ovat samassa kasassa." Niin, meillä oli se yksi pöytä=rajoitettu tilamäärä. Ihan kuin kaupan hyllyllä olisi saman hintaisia tuotteita.

No sitten oli niitä, joiden kanssa sai heittää sitä läpänderiä ja myyntihuumoria, jotka ymmärsivät että "lähtöhinta" meinaa, että tinkivaraa on. "Näähän on vanhoja lehtiä?!", oli kanssa aika hyvä. Niin, pari kuukautta vanhoja Avotakkoja ja muita akkainmagasiinejä kiiltävälle aikauspaperille painettuja, moterneilla väreillä, 20 sentillä. Anna sanoi hyvin: "Kyllä niistä näkee vielä lukea".

No. Anti olla. En minä viitti örmy naamaisten ja ihan mahdottomien äksyilijöiden kanssa leikkiä. Yksi asia mikä tuommoisesta viikonlopusta pitäisi jäädä on hyvä mieli. Kun minä tasan tiedän, etten yritä ryöstää ketään, niin...

Lähes kaikki vaatteet pakattin Ikean kasseihin, kun sitä jupinaa ei enää jaksanut. Oikeasti on olemassa ihmisiä, joille ne voi antaa. Hyvillä mielin.