Samat oikeudet - juupa juu

Millaisella mukavan kevyellä ja ei-tunteita kuohuttavalla teemalla sitä avaisi viikon? Mietin eilen, että "joo, joo, kyllä mä tästä pari sanaa voisin sanoa", vaikka tiedän että joku ryssät-perkele-suomi-suomalaisille -tapaus jättääkin joitain hyviä kommentteja moderoitavaksi. Ihan sama.

Keskustelimme Kertun ja Jonnan kanssa lauantaina Namskaarissa mm. vanhasta koulustamme (tunteet, ne tunteet. Niin kuohuavat tunteet.) sekä mm. tasa-arvosta ylipäätään ihmiselämässä. Miten tolkutomalta moni asiaa tuntuu, sitten kuitenkin.

Niin kuin vaikka sellainen, että luokattomassa koululaitoksessa täysin epäpätevät teinit ja aikaisemminkin jo lasten vanhemmat saavat suunnitella opintokokonaisuuksia, mutta sitten pitää olla tutkintoa ties mihin, jos vaikka haluaa kesätöihin.

Itseasiassa tällaisten kommenttien kautta pääsimme, naapuripöytien iloksi, hedelmöityshoitoihin, vanhemmuuteen yleensä, adoptioon ja näin. Kysymyksiä ja huomioita lyhykäisyydessään:

- Miksi kuka vain voi hankkiutua raskaaksi, mutta adoptiota syynätään? Miksei kaikille tehdä vaikka raskauden aikana kotikäyntejä? Sillähän olisi työllistäväkin vaikutus.

- Miksi yksinäiset naiset voivat adoptoida, mutta yksinäinen mies on outo ellei jopa sairas perverssi, joka ei voi saada adoptiolasta?

- Miksi erotilanteissa nainen yleensä tuntuu luontevammalta vaihtoehdolta huoltajaksi?

- Eikö miehillä ole empatiaa tai kykyä kiintyä lapseensa, hoitaa ja pitää huolta jälkikasvustaan? Siis ollenkaan vai etenkään jos jäisivät lapsen kanssa yksin? Voisiko tätä kysyä Juha Miedolta?

- Mitä jos vaimo/vaimoke/äiti kuolee ja mies jää yksinhuoltajaksi? Eikö se silloinkin ole jotakuinkin yhtä "outo ja perverssi" tilanne? Eikö lapset pitäisi "kaiken järjen" mukaan silloin ottaa vain huostaan?

- Miksi adoptiovanhemmiksi hakijat joutuvat allekirjoittamaan paperin "Lupaan etten vahingoita tahallisesti lastani"?

- Miksei kaikilta vanhemmiksi tulevilta (keinolla ei väliä) vaadita samanlaista paperia?

- Miksi se on päivänselvää, että avioliitossa mies on lapsen isä, muttei avoliitossa? Sillä kerran oli lehdessä miehestä, jonka ex-avovaimo oli raskaana ollessaan mennyt uusiin naimisiin ja aviomiehestä tuli automaattisesti lapsen virallinen isä, vaikka käytännössä tämä lehtikirjoituksen mies olisi yhtä hyvin voinut olla isä. Mitään oikeutta dna-tutkimukseen ei ollut.

- Mitä kamalaa olisi siinä, että adoptiosyynäyksessä olisi miesparejakin? Jotkut homot on ihan tosi normeja ja tylsiäkin. Osalla on jopa ihan kamalan huono tyylitaju.

- Miksei kaikkia syynätä läpi ja anneta vanhemmuuteen kelpuuttavaa pätevyyttä?

Että jos oltaisiin ihan oikeasti tasa-arvoisia, niin silloinhan useammat saisivat alkaa vanhemmiksi. Tai toisaalta kenties harvempi kuin nyt.

Adoptioon liittyen on monta merkillistä seikkaa meidän ihmisten ja yhteiskunnan mielissä, jotka pienen ajattelun jälkeen tuntuvat ihan hölmöiltä ja naurettaviltakin. Kuinka lapselle voi tulla ihan kamalia traumoja, kun se huomaa olevansa siis IHAN erilainen kuin muut ja alkaa etsimään Minäänsä. Tarvitaanko siihen edes adoptiota?

Miesten haluun tulla isiksi, vanhemmiksi, kasvattajiksi on myös asia, joka saa riippuen parista ihan höpsisköpsis detaljista täysin päin vastaisia reaktioita. On ihanaa ja hurmaavaa, lohdullista ja niiiiin kaunista, jos ja kun heteroliitossa oleva mies haluaa isäksi. Mutta jos yksinäinen mies haluaa joku päivä isäksi, niin olipa hetero tai homo, niin se on vähän tjaaa, ai jaa, akkamaista tyyliin "mies ei itke". Jos miesparit haluavat lapsia, niin he ovat sairaita pedofiilejä, jotka vain haluavat oman "viihdekeskuksensa".

Sittenhän on vielä yksi aspekti. Vammaiset aikuiset, jotka haluavat lapsia. Tähän minulla on jopa ihan omaa näkökulmaa. Sillä ei ole mitään väliä edelleenkään onko hetero, homo, käveleekö vai ei. Vanhemmuus on myös sellainen asia, jossa muut asiat ratkaisevat kuin edellä mainitut määreet. Tai minusta ainakin. Ihan niin kuin se asia, että jotkut on vaan kusipäitä ja toiset eivät.

Minusta maailma olisi parempi paikka jos useampi aikuinen haluaisi olla hyvä ja rakastava vanhempi, huoltaja. Olla kasvattaja, joka tukee ja opastaa lastaan elämässä. Olipa mikä seksuaalinen tai muu "erikoisuus" tahansa. Mutta valitettavasti sille ei ole mahdollisuutta ja nekään, joille se mahdollisuus suodaan ja annetaan eivät halua olla tällaisia vanhempia, huoltajia, kasvattajia.

Kuva: täältä ja lite till