Tavalla ta-va-taan

Vein Kertun perjantaina Tavastialle katsomaan, jälleen juu, Egotrippiä. Tai siis nyt oli Kertun, eli Kepan, siis Skeban a.k.a. Skeeerbin synttärit. Tai no, ne oli jo torstaina. Kuitenkin. Tiinan ja Samulinkin piti tulla, mutta molemmilla olikin sitten jotain ihan muuta. Ei se midisti.

Asiaan!

Ensin soitti Tuure Kilpeläinen. Molemmat mietimme, että onko nämä kipaleet nyt lohdullisia VAIKO lohduttomia? Siis rakkaus on ensin vankila, sitten se on murha ja lopulta Minä juon lämmintä kaljaa kauniin Ulriikan haudalla. Tämä Jacques Cousteau -luukalaik oli juuri tämän takia ihan vain hitusen huvittava. Me toivottiin, että Tuurella olisi nyt pidempi "elo" ennen seuraavaa "kuolemaa".

Kello oli jo "vaikka mitä", kun Egotrippi aloitti. Siellä tuntui, että olen vähän raskaana. Jalkapohjat olivat pian tulessa ja alaselkä samoin. Onneksi ilmanvaihto toimi erinomaisesti. Silti oli pakko mennä vessaan, koska oli hätä ja koska siellä pystyi hengähtämään. Ravasin siellä muutamaan otteeseen. Takaisin en kehdannut pungeta Kertun luo, kun ihmisillä oli vahvasti negaatioita.

Kiertueen viimeinen keikka ja sehän olikin sitten tooooosi pitkä. Siis yleensähän se on tosi hyvä asia, mutta nyt se ei ollut. Olin hajota ja nukahtaa paikoillleni. Onhan se noloa myöntää, joo-o, mutta niin se vain oli.

Vika ratikkakin oli mennyt, vaikka lähdettiin etukäteen kotiin päin. Kävelimme. Hakikseen Kertun kanssa ja minä siitä sitten vielä Kulttuuritalolle. Kyllä, olin poikki.

Mutta Tavastialle vielä. Tajusin että miksi kaikki pikkupojat ja vähän isommatkin haluavat. Ja miksi. Rokkitähdiksi. Saa heiluttaa skepaa tai lannetta korokkeella, valot vilkkuu, ihmiset laulaa sun mukana tai sun sanoituksia, on sellaista hurmiohenkeä ja pakostihan se lämmittää kun lauma kaiken kirjavia karjaeläimiä roikkuu sun puntissa, huutelemassa.

Huomasin, että tuollakin keikalla oli enemmän naisia, naisporukoita, jotka huutelivat "takkiiii pooiiis" laulajalle. Ja ties mitä. Siksikin päätin olla punkeamatta takaisin keskiöön, sillä minusta se musiikki on kuitenkin Se Mun Juttu. Ja koska en halua leimautua "taaaakkiii poiiis" -naiseksi.