Säädöt sekaisin

Säädöt sekaisin on blogi (ei enää pelkkä kokeilu). Me emme elä suppeassa maailmassa ja sanavapaus on aseemme, joten aiheet ovat varsin vapaita. Eiran demarina ja Erkki Vauramon suurena ihailijana kannatan avointa keskustelua ja mielipiteiden kirjoa. En lähde suureen itsesensuuriin, mutta yritän olla loukkaamatta omaa yksityisyydensuojaani.

keskiviikkona, lokakuuta 18, 2006

Laatikkoja

Laatikon sisällä laatikkoja... Tilasin laatikkoja ensi keskiviikoksi. Suositusmäärä on 1 laatikko yhtä neliömetriä kohden. Meillä on 58 neliötä ja tavaraa kuin harakan ja masterin ruokataloudessa. Minä olen se skitsofreeninen hahmo, harakka sekä hamsteri. Joten otin 2 (kyllä, kaksi) laatikkoa till.

No tietenkin aion pakata vaatteet ja muut "pehmeät" Ikean multitalent-kasseihin sekä mustanpuhutteleviin jätesäkkeihin. Olen ollut myös kaaaaukaa viisas. Kunnon kokoisissa muovilaatikoissa on askartelupaskarteluroinat, rekvisiitat ja muutoinkin olen arkistoinut kaiken "mitä joskus voi tarvita" (kuten äitini sanoo) laatikoihin.

Silti. Kuusikymmentä laatikkoa voi olla justiinsa nappi määrä. Onhan noita kirjojakin ja ei sitä sovi rykäistä yhtä laatikollista ihan täyteen painavaa aineistoa. Ettei toistaiseksi ilmoittautuneiden muuttoapulaisten selkäranka katkea. Ihan heti.

Kun Heguli on kuitenkin 4-kymppinen aikuinen mies, Ossilla on ne "sivunivelsiteettömät" polvet ja heikko sydän (se rakkaus, se rakkaus... Ei vaan oikeasti) ja äiti sekä Tuitzi-täti ovat jälkisiivousrynnäkköryhmä. Ja mähän olen Raskaana. No, kyllä mä kannan hujakoita. Isä saa viihdyttää Maire-koiraa. Sekun ei kanna. Kun se ei viitsi. (Eikä ehkä jaksaisikaan. Jonnan isä on ollut minun isästä huolissaan jo viidenneltä luokalta.)

Pitää muistaa nimetä laatikot ja säkit ja kaikki. Veikkaisin, että helpottaa purkamista. Ja siis jonkun ihan omaa elämää.

Kuva ja laatikot: täältä

Tunnisteet: , ,

2 Comments:

At keskiviikkona, 18 lokakuuta, 2006, Blogger Telemakhos said...

Meillä meni seitsemän vuotta sitten muuttaessamme 80 laatikkoa pelkkiin kirjoihin. Luulen, että kirjojen määrä on kolminkertaistunut sen jälkeen. Emme pääse koskaan pois täältä... apua.

 
At keskiviikkona, 18 lokakuuta, 2006, Blogger Hanna Kopra said...

Noooo… Meillä kirjoja ei ole (onneksi ja onneksi) kuten eräillä. OSa menee varastoon kylläkin, osa isän omaan "privaattidivariin" ja loput muuttavat uuteen kotiin mukanamme.

Tiedän paljon varsinkin miespuoleisia henkilöitä, jotka jo eläessään hautautuvat. Kirjoihin.

 

Lähetä kommentti

<< Home