So long Bea

Meillä jäi kauniit yhteiset muistot. Tulemme aina muistamaan tämän ajan, jonka jaoimme. Olet mielissämme keväällä, kesäisin. Yhteiset, parhaat aikamme.

Kun istumme vanhalle nojatuolille, jonka jouset antavat sopivasti myöden. Kun ratio rätisee muistamme hetket mäen alla. Kun Simon veneessä suljemme silmämme ja Merelle keinuttaa meitä niin rauhallisesti. Kun lempeä tuuli kulkee hiustemme läpi. Muistamme millaista kyydissäsi, sylissäsi oli.

Beatrix muutti kuin puun takaa, yllättäen Suomussalmelle. Eilen illalla oli tullut Jaakolle soitto ja Beatrix kiidätettiin pesuun ja puunaukseen. Päivällä eron hetki jo koitti. En kerennyt edes hyvästelemään. Luulen ja uskon, että Beatrix pääsi hyvään kotiin.

Tiedän. Monen mielestä Beatrixesta ei olisi pitänyt luopua. Niin. Jos olisi ollut varaa kahteen autoon ja vielä autotalliin. Ulos Beaa ei kuuna päivänä olisi ilman tunnontuskia voinut jättää enää talvisaikaan. Nyt vain kävi näin. Aina (läheskään aina) ei vain saa kaikkea mitä haluaisi.

Jaakko unohti kertoa ostajalle, että Beatrixsta kutsutaan Beatrixeksi. Eikä sitä, että Beatrixen käsinojasyvennyksessä kuuluisi pitää kirjanurkkausta, eli pienehköä kirjavalikoimaa. Jos Suomussalmen suunnalla näette kuvan kaunottaren, niin ihmeessä morjestakaa Beaa, siitä Bea tulee iloiseksi.