Mikä ääni

"Jos tehdään äänikirja, niin sun pitää sitten lukea se larssvedbergmäisesti." Jos pitäisi ottaa yksi ihmisen ääni mukaan pimeään kaivoon, niin minä ottaisin Lars Svedbergin.

Olen pahoillani, mutta meistä juuri kukaan ei ole Lars Svedbergin veroinen ääneenlukija. Meistä on mieltä ylentävää ajatella, että olemme, muttemme ole. Tosin esikuvia ja tavoitteita pitää ihmisellä olla.

Minulla alkaa mennä (tämäkin asia) vähän yli. En yhtään tiedä miten helposti osaisin kuunnella muita lukijoita. Kuuntelimme Jarmo Mäkisen lukeman Harjunpää ja rakkauden nälkä -äänikirjan ja sisältöönkin nojaten, miehen ääni tuo mieleeni nykyisin vain Tipin lymyilemässä Sibelius-monumentin luona, Lehtovaaran edustalla. YyyyYyy...

Isän vika. Se on vankkumaton Lars Svedbergin kannattaja. Kun tein Keltaisen pörssin tyttökuvia, kuuntelin Remeksen kirjoja, Lars Svedbergin lukemana. Tämä yhdistelmä oli varsin zen. Hyvä yhdistelmä, ainakin toisaalta tunnelmaa kohottava ja syväluotaava, monisävyisempi.

"Koulussa hankalin aineeni oli suomen kieli. Se oli sitä vielä viimeisellä luokallakin, ja minä lupasin silloiselle opettajalleni, että minä vielä parannan tätä kielitaitoani. Olen myös yrittänyt pitää tämän lupaukseni." - Lars Svedberg

Kuva: täältä