Ruoka syö jälkiruokaa

Olimme Mairen kanssa perjantaina mantereella, shoppailemassa. Kitscissä toimitimmi pääkalloasioita ja kävimme Kirjokannasta hankkimassa Vapun suositteleman kirjan (Lapsi lääkärinvastaanotolla tmv.), jonka lainasinkin jo Jaakon äidille. Stockmannin kosmetiikkaosaston rajalla törmäsimme Steiner-pioneeri Marja Dahlströmiin, jonka kanssa väänsin uhmakkaasti ekalla siitä miten tasaista, kompaktia värialaa tulisi värittää palikkaväreillä. Olimme silloin erilinjoilla.

Tällä kertaa jutustelu oli välitöntä ja siinä oli hyvä flow. Olinhan tietoinen mm. siitä, että Arabianrantaan on perustettu "Ruotsinmallin" mukainen senioritalo. Daa'ah, tunnenhan Erkki Vauramon!

Mutta näissä vanhus- ja senioritaloissa on yksi merkillinen piirre. Nimi. Onko kyseessä rankkaa itseironiaa (joka jotenkin saisi asian tuntumaan paremmalta) vai mitä?! Marja D:kin asuu Loppukirissä?! Hollolan kuntakeskuksessa on Huili... Miten olisi Kalikkiviiva tai Viimemetri, Toinenjalkahaudassa tai joku muu yhtä napakka?

Ennigeis. Kuten Neuron neurologi on minua kehoittanut, pitää Stockmannilla nauttia paljon nesteitä (jos sinne ylipäätään pitää mennä), etsin vishyä käsiini ja löysinkin. Päädyin pikaisesti hankkimaan myös mansikkasorbettia. Erittäin herrrkullista.

Pienessä eiralaissuomenruotsalaisessa painostuksessa siinä uuden sisäänkäynnin luona istuessa tarjosin loppuja vohvelivahverosta myös Mairelle. Sillä seurauksella, että kun kiinalaisten mieshenkilöiden letka kulki ohitsemme se näytti lähinnä siltä, että olen ostanut koiralleni (jolla oli, tietenkin, helmet kaulassa) oman jäätelön wanhanajan töttörössä.

Enkä minä ymmärrä kiinaa, mutta ymmärsin minä mitä miehet keskenään viestittivät...