Minun tulee sinua ikävä
Eiiiii... Ei, ei, ei! Mutta olkoot, minkäs sille minä mahdan. Esko Nikkari kuuluu niihin ukonkäppänöihin, häpsiskäpsiksiin, jotka ovat vain minun makuuni. Hauskoja ja viehättäviä, valoja pimeässä. Sellaisia joista haluaisi pitää kiinni eikä koskaan päästää irti. Noin kuvainnollisesti. Noin kuvainnollisesti ei onneksi tarvitsekaan.
Miksi hyvät viedään aina ensimmäisinä? Tämä on ollut taas yksi vuosi, joka on niittänyt satoaan, vienyt mennessä sellaisia, joita minä olisin vielä halunnut keskuudessamme pitää. Ei jää kuin muistot, tunnelmat ja pätkät filminauhaa.
Kuva: täältä
Tunnisteet: esikuvat
1 Comments:
etsin netistä kuvaa eskosta kun tuli puhetta näistä ihmisten movember viiksistä ja ohjauduin blogiisi. esko on (vai pitääkö sanoa että oli) setäni ja lämmittää kovasti että pidit hänestä, niin minäkin :)
Lähetä kommentti
<< Home