Setä oli leijona

Kävimme perjantaina katsastamassa Kaaplitehtaan Pannuhallissa So Circus!!! -esityksen. Koska olimme liian kauan kahvilla emme saaneet kovin hyviä paikkoja, mutta minkäs teet.

Sirkusystävämme Inni ja Vigoureux Sasu olivat samassa näytöksessä ja Inni sanoi, että koska silmäni ei ole yhtä harjaantunut en voi tietää missä meni ne parhaat temput. Aivan. En oikein ollut vakuttunut. Lavalla saattoi samanaikaisesti tapahtua kahdesta kolmeen asiaa, joista olisi pitänyt osata valita mitä seuraa. Ei, ei, ei... Ei voida lähteä siitä, että kaikille yleinen ja avoin esitys vaatii niin hurjan harjaantunutta silmää, ettei esityksen seuraamisesta meinaa tulla mitään.

Muutenkin kaikenlaista "tämdä tämdä täätä" oli kenties hiukan liikaa. Sellaista taustamelua, joka osin peitti itse asian. allensa Se on huono asia se.

Ranskalaiset olivat taitavia, en minä sitä, mutta tekninen osuus jäi kaipaamaan sitä taiteellista ja dramaturgista osaamista myös. Ja sitä Circo Aereossa aina on. Pikku-Oskaria hämäsi eniten se, että "miksi se setä kuvitteli olevansa leijona", koska kuten kaikki realistiset ja jalatmaassaihmiset tietävät, ei ihminen ole leijona. Leijona on leijona.

Mutta on ehkä hyvä, että Pikku-Oskari pääsi tätä kautta tutustumaan siihen tosiseikkaan, että joskus setä on vaan leijona, jos sedältä siltä tuntuu.

Päädyin taas lopputulemaan, että Circo Aereon esitykset ja siis tuotanto on kovin katsojaystävällistä, sulavaa, tyylikästä, nerokasta ja kerta kaikkisen omaa luokkaansa. On se kantavaidea, punainenlanka, johtoajatus joka vie läpi koko esityksen. Ei hötkyillä sitä ja tätä ja koeteta vaikkapa kiljahduksilla paikkamaan mitään tyhjiötä.

On kovin harmillista, ettei Circo Aereon esityksiä ole kovin paljoa tiedossa, lähialueilla. Tai ainakaan Herra Nakkisen soolotrilogian toista esitystä, joka palautui perjantaina useinkin mieleeni "ei tarvitse yliesittää, pienetkin eleet riittävät..."

No jos jotain kiinnostaa, niin jotain on muuta on pian tarjolla.

Kuvat: täältä