Onnea Hanna, Tarja ja Suomi!

Minulla oli eilen syntymäpäivä. Täytin kolmekymmentä. Välillä pääsi unohtumaan tämä tosiseikka, sillä olin aamusta iltaan vaalilautakuntatyön tiimellyksessä. Miten ihanaa olikaan välillä huomata, että puhelimeen oli tullut viestejä ja ne olivat vielä syntymäpäiväonnitteluja.

Elimme jännittyneitä aikoja. Äänestysalue 11E:ssä äänestysprosentti tuntui nousseen. Ennakkoon oltiin äänestetty entistäkin vilkkaammin (muistaakseni reilusti yli 900 äänellä) ja varsinaisena vaalipäivänäkin äänestäjiä kävi runsain joukoin. Yhtään Bingoa ei edelleenkään tullut, mutta olimme kovin lähellä. Niinistö sai (muistaakseni) 1273:sta annetusta äänestä 444. Tehtaankadulla suhde oli ollut jotakuinkin toisin päin. Meilahdessa äänestyspäivä oli ollut kuulemma selkeästi hiljaisempi. Ja tiedettiinhän se, että jännäksi menee. Ennakkoäänestys on siis oiva keksintö. Meistä oli 11E:n vaalilautakunnan puheenjohtaja Pontus Slätisin kanssa erinomainen fiilis siitä, että niin monipuolinen otos Kallion siitäkin osasta tuli äänestämään. Niin erilaiset ihmiset löysivät näistä kahdesta itselleen sen, jota halusivat äänestää.

(Täällä voi tarkastella äänestysintoa.)

Meillä oli oikein miellyttävää äänestyspaikalla ja vaalilautakunnassa. Kaupungintalolla ei ollut edes yhtään jonoa, joten pääsin suht' ripeästi Paasitorniin. Minä olin erittäin tyytyväinen ja iloinen kuultuani tuloksen. Minusta nyt tulos oli minulle itselleni paljon tärkeämpi kuin vaikkapa kuusi vuotta sitten. Sillä ei se sukupuoli ollut minulle silloinkaan ykkösjuttu, sinällään.

Minulle tuli huoli siitä, että hyvin vahvasti haluttiin painottaa toisaalta sitä, että vastaikkainasettelun aika olisi ohi, mutta samaan hengen vetoon piti valita onko oikeistolainen vaiko kommunisti. Vaikka tämän rankahkon ja kenties hitusen suppean kommentin kuulinkin Majakassa ja sen esitti lievästi humaltunut 5kymppinen mies, niin hän uskoi kahden kaljankin jälkeen tähän uusvanhaan käsitykseen. Liianllinen mustavalkoisuus on yleensä henkisen rappion merkki. Mutta ei tuo mies ole ollut ainoa, joka samanlaista mallia on väläytellyt.

Ja tätä pakko kahtiajakoa minä vastustan. Eivät asiat ole enää noin. On vivahde-eroja, on puolueiden sisällä hyvinkin erilaisia mielipiteitä. Ja hyvä niin. Sisäistä turbulenssia tarvitaan aina ja joka paikassa, myös politiikassa ja puolueiden sisällä. Tietynlainen evoluutio on ihan tervettä.

Kuultiimpa äänestyspaikalla sellainenkin mielipide, että naisehdokas on jo sinänsä järkyttävää, mutta naisten ei pitäisi saada edes äänestää. Rohkea veto, vaalilautakunnan paikalla olleista jäsenistä kaikki olivat naispuolisia henkilöitä.

Kovin mielenkiintoista, sanoisinko. Jos naisillekin olisi suotu äänestysoikeus esimerkiksi tämän silloin ehdotetun varallisuuden mukaan, niin... Mitä siitäkin olisi tullut. Hyvin harva nainen saisi tänä päivänäkään äänestää, koska naisten vaikuttaminen mm. lastenhoitoon ja koulutukseen olisi jäänyt vähemmälle. Nämä ovat kuitenkin asioita, joista myös miehet ovat hyötyneet, koko kansa.

Minä ymmärrän täysin, että Hjallis Harkimosta tuntuu ihan siltä että olisi matsi hävitty (hän viittaa tietenkin jääkiekkoon), mutta minusta niin nyrpeää naamaa ei olisi pitänyt näyttää, kun kommentoi sitä mihin Niinistön voitto kaatui. Porvarinaisiin. Ne naiset, ne naiset...

Minusta yliluutnatti Osku Pajamäki kommentoi täysin oikeutetusti ja rehellisesti sitä, että tästä kampanjasta pitää oppia. Eduskuntavaalit ovat jo ovella eikä aikaakaan, kun organisaatio niiden ympärille tulee polkaista käyntiin.

Ja se sama asia on huomattu. Niin kokeneiden ja nuorempienkin keskuudessa. Olivatpa he puolueen jäseniä tai eivät.