Pedro on kissa ja Remu on TzZziiii...

Eilen oli jälleen Tavastialla Tarja Rock. Ostin Valerianin T-paidan. Laulaja pojalla on hyvä ääni ja pitää sanoa, että mähän hokasin että mullapa taitaa olla uusi suosikki bändi. Hyvin vedetty. Mutta jälleen Tavastialla oli ihan liian vähän ihmisiä kuuntelemassa Valeriania. Noh, heidän tappionsa, jotka eivät nähneet eivätkä kuulleet.

Illan yleisön suosikkeja taisivat olla Pedro Hietanen ja Mauri Antero. No senhän ymmärtää. Onhan Pedro ihan kissa. Grrr... Ja jos pienenä minusta ukot olivat vähän epäilyttäviä, niin nyt vain hotzeja. Tzzzziiiii...

Mutta, mutta. Harvoin on kaikki esiintyvät taitelijat niin jees. Ai niin, olihan siellä tanssijoita ja sitten se 9 for 9 + Jouni, mutta hei. Kuka meistä lähtisi selvin päin tekemään jotain noin heviä? bd

Siinä kun seisoin kahden siiderin, EmAaan & Pedron jälkeen kuuntelemassa kun Emma Salokoski & Pekka Kuusisto aloittivat oman esityksensä, niin olikin ihan kesä. Niin kesäinen olo, että saattoi nähdä Bossen jahtaamassa sitruunaperhosia Masalan nummilla. Niin kaunista, oi niin kaunista. Eikä yhtään liian artsia (jotain korkeakulttuurisen ja tekotaiteellisen väliltä) eikä mitään Kuusiston Pekan epätoivoista yritystä olla rento (oletuksella ettei klassisenmusiikin soittajat voi olla rentoja). Ehkä mäkin hankin, niin kuin Marco, sen levyn.

Vaikka ilta Tavastialla oli sisäänpääsyn osilta for free, niin tästähän tulee jo ihan laskua. Ostin sen T-paidan ja haluan netistä Valerianin levyjä, sitten olisi tuo Emman ja Pekan levy ostoslistalla ja VOI! Herra mun jee! Get On! Remu ja Hurriganes olivat kyllä...

Meillä ei ollut musiikintoistamisvälineitä kotona, kun olin pieni. Autossa oli ratio ja kasetin soittomahdollisuus. Kotona oli vessassa Tuitzi-tädin Ameriikoista tuoma wc-paperirullateline, jossa oli radio. Se ei oikein hyvin toiminut.

Autossa oli viisi (5) kasettia. Yksi oli Elvistä, yksi Nat King Colea, kaksi jotain jazzia ja yksi Hurriganesia. Sitten sain Dingon kasetin, mutta koska siitä tuli painajaisia, luukutin sitten näitä muita mitä oli. Ai niin onhan minulla ollut Kake Randelininkin kasetti, aivan. Lastenlauluja en osaa, koska en koskaan kuunnellut/laulanutkaan niitä. Kyllä niitä kasetteja oli jostain saatu, mutta koskaan niitä ei autoon viety. En edes minä. Jo siksi Hurriganes on hyvä. Koska meillä oli joku niiden kasetti autossa, kun olin pieni. Ja olihan mulla lentajämalliset peililasitkin ja nahkatakki, ruskea ihan perusmallia oleva, resoreilla. Sekä kädet syvällä taskuissa.

Vaikka Hurriganesista on oikeasti jäljellä vain Remu, niin kyllä nyt oli ihan mainio kokonaisuus. Kitaristi oli tolkuttoman viilee, punaisissa monoissaan. Ja mitä sitä selittelemään. Tautisen hyvä. Remu on viisas mies, suuri ihminen. Tarvitsee mennä selvittelemään vähän tuota Hurriganes levytilannettakin. Levykauppaan.

Ja te, jotka ette ole vielä äänestäneet, äänestämään sunnuntaina!