Säädöt sekaisin

Säädöt sekaisin on blogi (ei enää pelkkä kokeilu). Me emme elä suppeassa maailmassa ja sanavapaus on aseemme, joten aiheet ovat varsin vapaita. Eiran demarina ja Erkki Vauramon suurena ihailijana kannatan avointa keskustelua ja mielipiteiden kirjoa. En lähde suureen itsesensuuriin, mutta yritän olla loukkaamatta omaa yksityisyydensuojaani.

torstaina, maaliskuuta 30, 2006

Minä autan sinua Antti

"Kuinka saataisiin taide mukaan kaikkeen opetukseen?"

Hyvä kysymys, Antti. Ja varmastikin monille peruskoulun, ylä-asteen ja lukion opettajakunnille vaikea käsittää, sisäistää. Kuten Aamu-tv:n keskustelussa nousi esille: "Ei minusta matematiikan tunnille tarvitse tuoda kulttuuria" (Ville Sumeli, taideopettaja).

Mutta, hetkinen! Miksi, minäkin, taitan ja yritän miettiä erittäin epätaiteellisillekin [lue:tylsillekin] asioille mukavia, esteettisesti miellyttäviä muotoja?! Korkeakulttuuristen asioiden kanssa olen harvoin työnpuolesta tekemisissä. Siis aivan! Kökköjä juttuja on siis niin dorkaa katsella! On paljon mielenkiintoisempaa, jos vaikkapa ...matematiikantuntikirjat ovat oikeasti fantsuja tai sinä ihan itse teet (edes) osan oppimateriaalista.

Muistan ensimmäiset saksankielen oppikirjat, jotka saimme kolmannella luokalla. Mein Gott! Niin seiskytlukulaista ja ankeaa. Jos juoni oli bebasta ,niin kuvitus ja taitto tukivat yksin ja ainoastaan sitä anaalista vaikutelmaa. Minulle tuli fyysisesti huono olo kirjasta.

No, olihan meillä ihan hauskojakin oppikirjoja. Kenties kustantamoiden oppikirjoihin oli vähän vaikea sopeutua, kun siihen asti lähes kaikki oppimateriaali oli tehty itse. Piirretty vihkojen kannet ja kuvitukset, kirjoitettu sormet ruvella ja ranne tunnottomana kaikki tekstit opettajan jakamista monisteista, sanelusta tai/ja omista muistiinpanoista puhtaaksi. Joillakin käsiala kehittyi, joillakin harakanvarvas ei vain taivu.

Kirjoittajan lisäys: Siis meillä oli vihkotyöskentelyä ihan alusta tappiin, vähemmän lopussa.

Alemmilla luokilla meillä oli nk. jaksoja (historian, biologian, geometrian jne.), jolloin myös vaikkapa maalaustunnin teema tuli kyseisen jakson teemasta. Ja jos tiedämme jälkiviisaina senkin, että minuakin olisi pitänyt saada innostumaan vaikkapa matematiikasta vielä lisää, niin haastetta todella on.

Toisaalta minusta kouluissa voisi päivää pidentää. Kerhotoiminnalla. Minusta olisi ollut mahtavaa, jos olisi saanut jäädä vaikkapa hieman kokeilevampaan matikkakerhoon tai kemiankerhoon, jossa olisi voitu rauhassa kokeilla ja tutkia. Kuviskerhosta puhumattakaan.

Eli kyllä taidetta voidaan integroida kaikkiin aineisiin, siinä missä taitoaineitakin. Se on kuitenkin vain suppeudesta kiinni. Ja jos koko koulu on "taiteen syleilemä", niin siellä on hassuja seiniä ja vähän "kukkuu" tunnelma.

Mutta mitä nyt sitten halutaan? Niin Antti. Mitä nyt oikein halutaan? Mitä Sinä oikein haluat?


Kuva: http://espoonsteinerkoulu.fi/oppilastyot.html

Tunnisteet: , , ,

20 Comments:

At torstaina, 30 maaliskuuta, 2006, Blogger Konsonantti said...

Liian yleinen etunimi ajoittaa joskus turhia toiveita työtaakan jakaantumisesta.

Olarissa taidetta yritetään viedä kouluille pienen mutta sinnikkään joukon toimesta. Yritys on jatkuvaa ja kaunista, mutta muutamassa päivässä seinät on puffattu taas entiseen harmauteensa.

 
At perjantaina, 31 maaliskuuta, 2006, Blogger Hanna Kopra said...

Niin. Antteja on ihan liikaa. Eräskin Antti mietti jo nimensä muuttamista Perkeleeksi. Niitä ei Suomessa olisi muita...

Mutta hei! Harmaa on kiva ja neutraaliväri. Se sopii koko elämän taustaväriksi. Siltä ainakin sen annetaan tuntuvan.

 
At perjantaina, 31 maaliskuuta, 2006, Blogger Konsonantti said...

Pitäisikö Anttien määrää vähentää määräämällä tapporaha? 500 eskoo päästä.

Joo. Olkoonkin henkinennimeni täst'edes ja vastaisuudessa Propagandalf Harmaa.

 
At lauantaina, 01 huhtikuuta, 2006, Blogger Hanna Kopra said...

En tiedä, mutta jos itse olisin Antti-niminen, niin tuo 5sataa kuullostaa aika huokealta hinnalta omasta hengestä. Vaikka toisaalta Antteja on NIIIN paljon, että suuremmasta päänahan hinnasta koituisi liian iso lasku.

Minä tiedän yhden Antin jolle Harmaa sopisi oikein hyvin sukunimeksi.

 
At sunnuntaina, 02 huhtikuuta, 2006, Blogger Konsonantti said...

Se on varmaan Hulkko.

 
At sunnuntaina, 02 huhtikuuta, 2006, Blogger Hanna Kopra said...

Ei. Ändylle sopisi paremmin vaikka nimeksi Mr. Fuksia.

 
At sunnuntaina, 02 huhtikuuta, 2006, Blogger Hanna Kopra said...

Antti Harmaa voisi olla tuo seiväsmies , nykyiseltä nimeltään Kalliomäki.

 
At sunnuntaina, 02 huhtikuuta, 2006, Blogger Konsonantti said...

Harmaa saa näkemään punaista...

 
At maanantaina, 03 huhtikuuta, 2006, Blogger Hanna Kopra said...

Joskus sitäkin.

 
At tiistaina, 04 huhtikuuta, 2006, Blogger Konsonantti said...

Sanovat, että minun on pakko saada aina viimeinen sana...

 
At tiistaina, 04 huhtikuuta, 2006, Blogger Hanna Kopra said...

Ei se mitään. Jotkut ovat vaan sellaisia.

 
At tiistaina, 04 huhtikuuta, 2006, Blogger Konsonantti said...

Mutta kukaan ei ole omasta mielestään tosikko.

 
At keskiviikkona, 05 huhtikuuta, 2006, Blogger Hanna Kopra said...

No, parempi ollakin vähän lapsellinen kuin pikkuvanha.

 
At keskiviikkona, 05 huhtikuuta, 2006, Blogger Konsonantti said...

Toiselle vähän on toiselle vähän enemmän.

 
At keskiviikkona, 05 huhtikuuta, 2006, Blogger Hanna Kopra said...

Kaikki on niin suhteellista.

 
At torstaina, 06 huhtikuuta, 2006, Blogger Konsonantti said...

Suhteellisuus on niin kovin teoreettista.

 
At torstaina, 06 huhtikuuta, 2006, Blogger Hanna Kopra said...

Joskus teoreettisuus saa konkreettisemman muodon.

 
At torstaina, 06 huhtikuuta, 2006, Blogger Konsonantti said...

Konkretia on omiaan koettelemaan käsityksiä suhteellisuudesta.

 
At torstaina, 06 huhtikuuta, 2006, Blogger Hanna Kopra said...

Koettelemukset vahvistavat.

 
At perjantaina, 07 huhtikuuta, 2006, Blogger Konsonantti said...

Se mikä ei vahvista, tappaa.

 

Lähetä kommentti

<< Home