Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Kotona jälleen. Ja kaksi pulloa Casallin lambruscojakin jo juotu, yhdessä ystävien. Ja käyty jo Lahdessakin tervehtimässä TL:ää, elit Tuli-Liekki vauvaa ja Rezi bebeä. Eikä tuo lumenkaan kohtaaminen tuntunut erityisen järkyttävältä, vaikka kevään makuun tulikin jo päästyä. Minusta on mukavaa käydä jossain, aina välillä. Mutta mukavaa on palata kotiinkiin, Mairen, ystävien ja oman elämän tykö.

On mielenkiintoista verrata elämäntapoja ja toimintamalleja, kulttuureja ja makuja. Miettiä miksi nämä tekevät tämän(kin) asian näin ja me toisin. Tai: mikseivät nämä ole keksineet samaa kuin me. Vaikkapa ikkunaeristeitä.

Ja se televisio-kulttuuri on kyllä ihan hassu juttu. Ei aina ymmärtänyt, että mikä pointti tässäkin humpuukkiohjelmassa (jos joskus samaa miettii kotimaisessakin tv-ohjelmistossa) on tai miksi niitä ketkuttelihetkuttelijatyttöjä pitää olla joka ohjelmassa (tai no melkein). Tai miksei jalkapallo-otteluiden aikaan muka vaan voi esittää yleisillä kanavilla vaikkapa leffoja. Kun ei vaan voi, niin ei kai sitten vaan voi.

Ja sitten on niitä poliittisia kysymyksiä, joista minun tarvitsee saada keskustella sellaisten kanssa, jotka tuntevat tuota asiaa paremmin. Minua kun se hämää.

No jaa. Huomenna on taas arkinen maanantai ja siitähän se taas lähtee käyntiin. Oma elämä.