Amen

Jotkut varmasti katsoivat tv2:n Jumala-iltaa. Niin minäkin. Vähän meinasi hemmo palaa ja piti jäähdytellä jollain toisella kanavalla, että voisi samantien taas roihahtaa ilmiliekkeihin ja tuskailuun.

Minähän olen eronnut kahdesti kirkosta. Ensimmäisen kerran välittömästi rippikoulun jälkeen. Liityin uudelleen kirkon jäseneksi, kun halusin vallan ja voiman kummi-tyttöni uskonnolliseen kasvatukseen. Sitten erosin taas. Turha tulla selittämään mitään, että kummeus otetaan pois, tyttö on jo "pilalla" ja haluaa tutustua kaikkiin erilaisiin kirkkokuntiin. Kunhan pääsee zynakookaan ja hare krishnojen paikkaan syömään.

Jumalahan on melko yleinen termi vastaavan tyyppiselle... tyypeille. On jumalia ja/tai Jumala (voidaan kutsua Allahiksi, mutta kun sekin on niin kuin Jumala), niin minusta on välillä todella hassua kuunnella uskonnollisia "keskusteluita". Sillä se, kun sanotaan "meidän Jumala sitä ja tätä" on vähän sama kuin jotkut sanovat "meidän internetissä sitä ja tätä".

Ottaen huomioon, että minä ja vaikkapa vanhempani sekä osa ystävistämme olemme huonoja ihmisiä, jotka eivät kuulu kirkkoon, puhumme paljon uskontoon liittyvistä seikoista. Vaikkapa siitä, että ketkä pääsevät Taivaaseen ja ketkä eivät. Niin kuin juutalaiset. Mutta kuten hyvin tiedämme kaikki kristityt, Jeesus mukaan lukien, olivat juutalaisia ennen Jeesuksen suurinta sukseeta, niin... Pietari kuolleelle: "Mutta sinähän olet juutalainen! Joudut ikuiseen kadotukseen!" Vainaja: "Mutta synnyin 200 vuotta ennen Jeesusta..." Pietari: "Selityksen makua!" Niimpä niin.

Aivan. Kristillisessäkin kirkossa on niin monta näkökulmaa, että ihmeellistä on jo se, että 360 astetta riittää.

Minulla on Jeesus autossa (kuvan vieterimalli), Maria ja Jesuslapsi -patsas koruaarteita vahtimassa, Jesus korvikset, rukousnauhoja ja sen sellaista rienaava krääsää. Minusta Jesse on ihan Total Super Star, poikabändien poikabändi. Tiinan iPodiinkin sain tungettua kaiverrustekstiin: Protected by Jesus. Jotkut bongaa autojen rekistereitä, Hanna Jesuskala-autoja.

Tiedostan kasvaneeni kristillisessä yhteiskunnassa, jossa kirkon toimesta ja ansiostakin on tehty sitä ja tätä. Tiedostan aika monen sukupolven kasvaneen kunkin ajan uskonnollisessa ilmapiirissä minuakin ennen, kuten myös minun jälkeen.

Jos jollekin tulee pelko, Jumalanpelko, kirkosta eroamisesta, niin minulle ei tule. Olisin paljon huolestuneempi jos olisin vaikkapa pappi, joka joisi täysissä hengen ja ruumiin voimissa aina ja iän kaikkisesti (amen) kirkkonsa, eli Jumalansa ehtoollisviinit. Tai saatika jotain muuta.

Minä tavallaan ymmärrän niitä, joista on Törkeää ettei kaikista ole niin jees laulaa kevät juhlassa suvivirttä tms, mutta sitten taas minusta suurin osa suomalaisista elääkin sellaista väestörekisteriläistä elämää, tapa uskovaisia lähes kaikki tyyni. Jumalaa pelkääviä? Eipä kait juurikaan. Herran nuhteessa eläviä? Hmm... ei ehkä. Joten tavallaan en jaksa ymmärtää heitä tälläisissä asioissa. Ihmiset jotka innostuvat jostain vain kerran, kaksi vaikkapa vuosikymmenessä eivät ehkä ole minusta mitään vakaamuksellisia tms. suurimpia fanittajia, missään.

Uskonnon opetuksen tulisi minusta siirtyä uskontokunnille. Kyllä. Ja elämänkatsomuksen tulisi tulla kaikille yhteiseksi aineeksi, jossa käytäisiin yhtä sun toista läpi. Vaikkapa vain siksi, että samassa yhteiskunnassa elävät tahot tietäisivät edes jotain muistakin, kuin tasan itsensä kaltaisista. Valtion ja kirkon tulisi niin tehdä ositukset ja muuttaa omiin osoitteisiinsa. Vaikutusvaltaa ja arvovaltaa ei kukaan ole koskaan väen väkisin saavuttanut eikä saavuta.

Amen.